Hyppykisat!

Eräänä aurinkoisena kesäpäivänä Risto-sammakko, hänen ystävänsä Jussi ja heidän hyvä ystävänsä Ari tapasivat jälleen lammen rannalla.

"Olemme käyneet yhdessä risteilyllä, syöneet rullakebabit ja suunnitelleet uusia matkoja", sanoi Jussi. "Mutta mitä tehtäisiin tänään?"

Risto hymyili leveästi.

"Pidetään hyppykisat!"

Ari nauroi.

"No, en ehkä hyppää ihan yhtä pitkälle kuin te sammakot, mutta voin ainakin yrittää."

He piirsivät hiekkaan lähtöviivan ja asettivat kepin maaliviivaksi niin pitkälle kuin uskalsivat.

Ensimmäisenä vuorossa oli Jussi.

"Hep!" hän huusi ja ponkaisi ilmaan. Hän lensi komeassa kaaressa ja laskeutui pehmeälle nurmikolle.

"Olipa hieno hyppy!" Risto taputti.

Seuraavaksi oli Arin vuoro.

Hän otti rauhallisesti vauhtia, heilautti käsiään ja loikkasi niin pitkälle kuin jaksoi.

"Hyvä!" huusivat Risto ja Jussi yhteen ääneen.

Ari nauroi iloisesti.

"En voittanut, mutta olipa hauskaa!"

Viimeisenä oli Riston vuoro.

Hän hengitti syvään, koukisti pitkät sammakonjalkansa ja ponnisti.

Loikka oli niin pitkä, että hetken näytti siltä kuin Risto olisi lentänyt.

Lopulta hän laskeutui pehmeälle sammalmättäälle monta askelta muiden hyppyjen ohi.

"Vau!" Jussi huudahti.

"Siinäpä oli sammakkoloikka!" Ari sanoi hymyillen.

Risto kuitenkin ravisti päätään.

"Ei tärkeintä ole se, kuka hyppää pisimmälle."

"Vaan mikä?" Jussi kysyi.

"Se, että kaikilla oli hauskaa."

Ari nyökkäsi.

"Juuri niin. Kisat ovat parhaimmillaan silloin, kun kannustetaan toisia."

Niin kolmikko mittasi hypyt pitkällä narulla. Risto oli hypännyt pisimmälle, Jussi hienosti toiseksi ja Ari oli saanut päivän iloisimman kannustuspalkinnon.

Palkinnoksi he söivät eväskorista mansikoita, joivat limsaa ja nauroivat päivän hauskoille hetkille.

Illalla aurinko laski lammen taakse, ja Risto sanoi:

"Seuraavalla kerralla voisimme pitää uimakisat."

Jussi nauroi.

"Tai ehkä uuden Tukholman-risteilyn!"

Ari hymyili.

"Minä tulen mukaan, oli se sitten hyppykisa tai meriseikkailu."

Ja niin ystävykset lähtivät koteihinsa iloisina, sillä he tiesivät, että parhaat muistot syntyivät yhdessä – ei voittamisesta, vaan ystävyydestä.

Sen pituinen se. 🐸🌞🏅

Risto, Jussi ja Ari suunnittelevat uutta Tukholman-risteilyä

Aurinkoinen kevätaamu valaisi lammen rantaa, kun Risto-sammakko levitti suuren merikartan sileälle kivelle. Vieressä oli muistivihko, kynä ja se tuttu alennuskortti, jonka hän oli saanut ostettuaan suklaata koko perheelle.

Hetken kuluttua paikalle saapui Jussi.

"No niin, Risto! Milloin lähdetään taas Ruotsiin?"

"Juuri sitä olen miettimässä", Risto vastasi innokkaasti.

Samaan aikaan polkua pitkin käveli heidän ystävänsä Ari. Hän tervehti iloisesti ja istahti heidän viereensä.

"Huomenta, ystävät! Kuulin, että täällä suunnitellaan uusia seikkailuja."

"Se pitää paikkansa", sanoi Risto. "Ajattelimme tehdä uuden Tukholman-risteilyn. Haluaisitko tulla mukaan?"

Ari hymyili.

"Mielelläni. Hyvässä seurassa matka on aina mukavampi."

Kolmikko alkoi tehdä suunnitelmaa.

"Ensimmäiseksi menemme laivan kannelle katsomaan, kun satama jää taakse", ehdotti Jussi.

"Ja illalla käydään kuuntelemassa elävää musiikkia", lisäsi Ari.

"Minä haluan herätä aikaisin seuraavana aamuna", sanoi Risto. "Saaristo näyttää silloin aivan satumaiselta."

He kirjoittivat muistivihkoon pitkän listan asioista, joita halusivat tehdä:

– Katsella merelle kannella.
– Syödä yhdessä hyvä illallinen.
– Nähdä Tukholman vanhat kujat.
– Maistaa tuoreet kanelipullat.
– Ostaa pienet tuliaiset kotiin.
– Ottaa yhteiskuva satamassa.

Kun lista oli valmis, Jussi nauroi.

"Tästä tulee hieno matka."

Ari nyökkäsi.

"Mutta tärkeintä ei ole ohjelma."

"Mikä sitten?" kysyi Risto.

"Se, että lähdemme yhdessä."

Kaikki olivat hetken hiljaa. Mereltä puhalsi lempeä tuuli, ja kaukaa kuului laivan torven pitkä törähdys.

Risto sulki muistivihkonsa.

"Sitten se on päätetty. Seuraava Tukholman-risteily tehdään yhdessä."

Kolmikko nousi ylös ja lähti kävelemään kohti satamaa. Matka ei ollut vielä alkanut, mutta jokainen tiesi, että joskus seikkailu alkaa jo silloin, kun ystävät kokoontuvat saman kartan ääreen ja alkavat unelmoida.

Ja niin Risto, Jussi ja Ari odottivat innolla päivää, jolloin suuri laiva irrottaisi köydet, lokit kaartelisivat taivaalla ja uusi yhteinen seikkailu kohti Tukholmaa voisi alkaa.

Ehkä tällä matkalla Risto kirjoittaa jo kolmannen matkabloginsa – ja Jussi ottaa kameralla kuvia, kun Ari kertoo tarinoita merimatkoista kannella. 🐸🚢🇸🇪

Ari, Risto ja Jussi rullakebabilla

Olipa kerran aurinkoisena kesäpäivänä, kun Risto-sammakko oli kävelyllä sataman rannassa. Hän katseli lokkeja ja mietti, minne seuraava seikkailu veisi.

Silloin hän huomasi penkillä istuvan ystävällisen vanhemman miehen. Miehellä oli siisti vihreä lippalakki, ja rinnassa kiilsi pieni veteraanitunnus. Hänen nimensä oli Ari, sotaveteraani, joka rakasti kuunnella meren ääniä ja jutella ihmisille.

Risto hyppäsi lähemmäksi.

"Hyvää päivää! Minä olen Risto."

"Ja minä olen Ari", mies vastasi hymyillen. "Mukava tavata."

He juttelivat pitkään elämästä, luonnosta ja merimatkoista. Ari kertoi nähneensä elämänsä aikana paljon erilaisia maisemia ja oppineensa arvostamaan rauhaa ja ystävyyttä.

"Parasta elämässä ovat ne hetket, jotka saa jakaa muiden kanssa", Ari sanoi.

Juuri silloin Riston ystävä Jussi saapui paikalle reppu selässään.

"Hei Risto! Kuka uusi ystäväsi on?"

"Tässä on Ari. Olemme vaihtaneet tarinoita."

Jussi hymyili iloisesti.

"Minulle tuli muuten nälkä. Mitä jos kävisimme syömässä?"

Risto innostui heti.

"Minä tiedän hyvän paikan! Mennään porukalla rullakebabille!"

Niin kolmikko suuntasi läheiseen kebabravintolaan. Ari tilasi miedosti maustetun rullakebabin, Jussi valitsi tulisemman version ja Risto sai kokin tekemän erityisen kasvisrullan, jossa oli paljon salaattia, kurkkua ja herkullista kastiketta.

He istuivat ulkoterassilla, nauroivat ja kertoivat tarinoita. Ari muisteli hauskoja sattumuksia nuoruudestaan, Jussi kertoi ensimmäisestä Tukholman-risteilystään ja Risto selosti innoissaan, kuinka oli saanut alennuskortin ostamalla suklaata koko perheelle.

Kun ateria oli syöty, Ari sanoi:

"Kiitos seurasta. Tänään opin, ettei koskaan ole liian vanha saamaan uusia ystäviä."

Risto nyökkäsi.

"Ja minä opin, että parhaat seikkailut eivät aina vaadi pitkää matkaa. Joskus riittää hyvä seura ja maukas rullakebab."

He nauroivat yhdessä, toivottivat toisilleen hyvää päivänjatkoa ja sopivat tapaavansa vielä uudelleen – ehkä seuraavalla kerralla satamassa ennen uutta laivamatkaa.

Ja niin Risto, Jussi ja Ari lähtivät koteihinsa iloisin mielin, sillä ystävyys teki tavallisestakin päivästä pienen seikkailun. 🐸🥙😊

Riston matkablogi – Minä ja Jussi lähdimme taas Ruotsiin!

Hei kaikki!

Arvatkaa mitä? Minä, Risto-sammakko, päätin käyttää suklaaostoksista saamani alennuskortin ja lähteä uudelle risteilylle Tukholmaan. Tällä kertaa en lähtenyt yksin, vaan mukaan hyppäsi paras ystäväni Jussi.

Jussi ei ollut koskaan ennen ollut risteilyllä. Jo satamassa hän katseli valtavaa laivaa silmät pyöreinä.

"Risto... onko tämä oikeasti kelluva talo?"

"Niin on", nauroin. "Ja kohta se vie meidät meren yli Ruotsiin."

Kun laiva lähti liikkeelle, menimme heti kannelle. Merituuli heilutti huivejamme, lokit liitelivät yläpuolella ja aurinko sai aallot kimaltelemaan kuin tuhannet pienet jalokivet.

Jussi oli niin innoissaan, että unohti hetkeksi räpylänsä kaiteelle. Onneksi hän huomasi ne juuri ennen kuin lähdimme tutkimaan laivaa.

Laivalla oli paljon nähtävää. Löysimme suuren ikkunan, josta katselimme merta. Pelasimme lautapelejä, söimme herkullisen illallisen ja tietenkin maistoimme jälkiruoaksi suklaakakkua.

"Tämä taitaa olla elämäni paras kakku", Jussi sanoi.

"Odotahan vain, kun pääsemme Tukholmaan", vastasin.

Seuraavana aamuna laiva lipui hitaasti kauniin saariston halki. Pienet punaiset mökit, vihreät saaret ja valkoiset purjeveneet näyttivät aivan satukirjan sivuilta.

Tukholmassa kävelimme vanhoilla mukulakivikaduilla. Kuuntelimme katumuusikkoja, ihailimme värikkäitä taloja ja pysähdyimme syömään lämpimät kanelipullat.

Jussi osti muistoksi pienen pehmälokin.

"Se muistuttaa minua tästä matkasta", hän sanoi.

Minä puolestani ostin uuden matkavihkon. Päätin kirjoittaa siihen jokaisesta seikkailusta, jotta voisin kertoa niistä myöhemmin kaikille lammen ystäville.

Paluumatkalla istuimme kannella ja katselimme auringonlaskua.

"Risto", Jussi sanoi hiljaa, "nyt minä ymmärrän, miksi pidät matkustamisesta."

"Miksi?"

"Koska jokaisella matkalla löytää jotain uutta. Joskus uuden paikan, joskus uuden ystävän ja joskus uuden ajatuksen."

Nyökkäsin.

Juuri silloin tajusin, että Jussi oli oikeassa.

Kun saavuimme takaisin kotiin, tiesimme jo, ettei tämä jäisi viimeiseksi yhteiseksi seikkailuksemme. Ehkä seuraavalla kerralla tutkimme Ruotsin saaristoa, etsimme salaisen majakan tai osallistumme laivan tanssikilpailuun.

Mutta siitä kerron sitten seuraavassa blogissani.

Terveisin,

Risto-sammakko 🐸

Toivottavasti viihdyit matkassamme. Nähdään seuraavassa seikkailussa!

Matka arvostelu: Viking Line Cinderella Helsinki Tukholma

Kävimme Riston kanssa porukalla Tukholman risteilyllä Ruotsissa. Risto kehui Tukholman reissua ja söi vatsansa täyteen Buffetissa. Nälkä lähti. Aamulla käytiin sitten meriaamiaisella ja syötiin vatsa täyteen. Ainakin ruokaa riitti. Risto varmaan kirjoittaa tänne omasta näkökulmastaan kirjoituksen, ja se kannattaa lukea, koska Risto on niin mukava sammakko.

Kotia päin tullessa meinasi jäädä aamiainen syömättä, kun ajattelimme Riston kanssa, että Suomeen saavutaan Ruotsin aikaan, joka on tunnin Suomen aikaa myöhempi mutta saapumisaika Suomeen olikin Suomen ajassa. Meinasi jäädä aamiainen väliin mutta onneksi sitten kuitenkin ehdittiin Riston kanssa. Ristolle tuli ihan hiki kun joutui hyppimään sellaista tahtia portaikossa. Ristohan on oman paikkakuntansa hyppymestari, ja kova poika hyppimään.

Käveltiin sitten Helsingissä Rautatieasemalle laiva terminaaalista. Risto sitten valitti että mukulakivet on aika kova alusta kun joutuu kuitenkin hyppimään. Kotimetsässä on paljon mukavampi hyppiä kun on joustava alusta. Kivet ei jousta yhtään.