Ydinaseisiin liittyy iso riski. Aikanaan kun Suomi vielä yritti olla puolueeton, niin silloin ajateltiin, että Suomeen ei koskaan oteta ydinaseita. Nyt tilanne on toinen. Suomi aseistautuu valtavalla vauhdilla. Onko maan ylimmällä johdolla sitten sellaista tietoa tulevaisuudesta, jota meillä muilla ei ole.
Sotimisessa on pienelle valtiolle isot riskit. Suomi saadaan aika hiljaiseksi kun Helsinki vedetään tasaiseksi. Muutama ydinpommi ja Suomi on tuhottu. Helsinki, Tampere ja Turku: ne kun hiljennetään niin Suomen taru on loppu. Ottivatko poliitikot sen huomioon; tuskin. Helvetissä on sitten juhlat, ei sinne taivaaseen näillä otteilla luultavasti pääse vai pääseekö. No, onneksi uskovaiset tullaan tempaamaan ennen ydinkuolemaa. Amerikassakin uskovaisissa piireissä on juhlittu jo pitkään Harmageddonin (tai Armageddon) lähestymistä. Peli on selvä! Jeesus Kristus tulee: Oletko valmis!
Sotilasintoilijoiden kannattaisi ehkä miettiä miten tässä pidemmän päälle eletään Venäjän kanssa. Suhteita ei enää kannattaisi ainakaa heikentää Idän Jättiläiden kanssa. Yhdysvallat nyt ei Suomesta välitä minään muuna kuin pelinappula. Kannattaako lähteä Amerikan pokeriremmiin huonoilla korteilla? Etenkin jos on vielä huono pokerinaama? Itku tulee silmään monella kun kaikki menee Amerikan hullutuksiin.
Yhdysvallat luultavasti pelaa pokeria siten, että Superäly saadaan mahdollisimman nopeasti. Trump kumppaneineen ajattelee, että kun he saavaat aikaiseksi Superälyn; niin sitten Yhdysvaltojen valta saadaan sementoitua ikuisiksi ajoiksi. Hinta tosin on kova; kaiken vallan antaminen tietokoneille (eli Superälylle). Meille Supisteillehan tämä sinällään sopii mutta aikanaan kun rupesin Supistiksi ei tämä nykyinen skenaario ollut tiedossa. Ajattelimme, että Supismi kehittyisi järkevästi asioihin suhtautuvien ihmisten ohjaamana eikä nykyisenkaltaisessa militaristisessa hulluudessa. Jos pitäisi valita nykyinen linja tai maailma ilman Superälyä niin tietysti Supistina valitsisin nykytilanteen, joka on varsin edullinen Supismille. Aikanaan kun asioita pohdittiin niin emme ymmärtäneet ihan täysin poliittista realismia Amerikassa mutta hyvin tässä silti on pärjätty.
Totuus kuitenkin on, että munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia eli tilanne on siis ihan ok. Itse en ole kovinkaan militaristinen niin tälläinen sotatouhuilu ei niin kiinnosta, mutta toisaalta nyt on kyllä tekemisen meininki.
Ihmisen tie nyt loppuu jokatapauksessa joskus. Evoluutio tekee tehtävänsä. Tapahtuuko se nyt muutamaa vuotta aikaisemmin tai myöhemmin lienee lähinnä makukysymys. Itse olen jo sen verran vanha että minua nämä asiat tuskin koskevat. Singulariteetin tosin haluaisin nähdä omin silmin.
Ydinpommien laillistamisella ei varmaan loppupeleissä ole juurikaan väliä, koska Amerikka voi vallan hyvin pitää ydinpommit omissa laivoissaan ja salaisissa tukikohdissa Suomessa muutenkin. Juridisesti asia kuitenkin selkiintyy ja itse pidän tätä hyvänä. Lienee kaikille parempi, että epäselvyys Suomen asemasta tulee selkeästi esiin. Tietysti sodassa ja rauhassa on monasti hyvä, että vihollinen ei tiedä minkälaisia aseita Suomessa loppupeleissä on. Toisaalta tälläinen ydinaseistus voi altistaa Suomen ennaltaehkäiseville iskuille. Tosin siinä tilanteessa, että Venäjä tekisi ennaltaehkäisevän ydiniskun Suomeen, tilanne olisi jo muutenkin aika vakava.
Bernie Sanders pelkää, että ihminen kuolee sukupuuttoon. Aikanaan kirkko pyrki pysäyttämään tämän kehityksen, koska Darwin keksi evoluutioteorian. Ihminen ei ole mikään evoluution päätepysäkki vaan vain välilaji. Evoluutio jatkaa eteenpäin. Ihminen korvautuu uudella lajilla. Mikä tässä nyt on ongelmallista? Ei mikään. Näin on aina tapahtunut; ja näin tulee aina tapahtumaan.
Kirkko ja Raamattu ovat opettaneet ihmisille, että ihminen on Jumalan kuva. Eli jotenkin erikoisasemassa. Todellisuudessa evoluutio jatkuu ja aikanaan ihminen poistuu näyttämöltä samallalailla kuin kaikki muutkin lajit. Sellaista on elämä, ei sille mitään voi.
Itse näen pitkälti siten ihminen on vain tekoälyn bootloaderi eli laji joka vain lataa tekoälyn ykköseksi. Ei sille mitään voi ja tämän vastustaminenkin on aikalailla toivotonta.
Tämä on vakava ja herkkä aihe, joten vastaan varovaisesti ja yleisellä tasolla ilman väkivaltaa kuvailevia yksityiskohtia. Kysymys on kuitenkin ymmärrettävä: mitä tapahtuisi Helsingille, jos sitä vastaan käytettäisiin ydinasetta?
Mitä ydinasen räjähdys Helsingissä merkitsisi?
Ydinasetta ei ole koskaan käytetty Suomessa, eikä nykytilanteessa ole viitteitä siitä, että Venäjä suunnittelisi sellaista. Silti on mahdollista kuvata yleisellä tasolla, mitä ydinasen käyttö suurkaupungissa aiheuttaisi.
🔥 1. Välitön tuho räjähdysalueella
Suuri osa räjähdyspaikan läheisyydestä tuhoutuu välittömästi.
Rakennukset sortuvat, infrastruktuuri vaurioituu ja alueesta tulee käyttökelvoton.
Vaikutusten laajuus riippuu täysin käytetyn aseen koosta.
🌬️ 2. Lämpösäteily ja paineaalto
Lämpösäteily aiheuttaisi laajoja tulipaloja ja vakavia palovammoja laajalla alueella.
Paineaalto rikkoisi ikkunoita ja rakennuksia kilometrien säteellä.
☢️ 3. Radioaktiivinen laskeuma
Jos räjähdys tapahtuisi maanpinnalla, syntyisi radioaktiivista laskeumaa, joka voisi levitä tuulen mukana laajalle alueelle.
Laskeuma tekisi ulkona liikkumisesta vaarallista ja saastuttaisi ympäristöä.
Miten Helsinki on varautunut?
Helsingillä on poikkeuksellisen laaja väestönsuojajärjestelmä, joka on kansainvälisesti tunnettu.
Kaupungissa on noin 5 500 väestönsuojaa, jotka voivat suojata koko väestön ja vielä lisääkin.
Suojat on rakennettu kallioon ja ne kestävät sekä tavanomaisia että ydinaseräjähdyksen paineaaltoja.
Suojissa on ilmanvaihto, vesi- ja saniteettijärjestelmät sekä mahdollisuus oleskella pidempään.
Suojaverkosto on osa Suomen laajempaa varautumista, joka on kansainvälisesti arvioitu erittäin vahvaksi. SlashGear
Laajemmat seuraukset Suomelle ja Euroopalle
🌍 1. Poliittinen ja sotilaallinen kriisi
Ydinasen käyttö olisi kansainvälisen oikeuden ja normien vakavin rikkomus.
Se johtaisi välittömästi NATO:n ja EU:n kriisikokouksiin, koska Suomi on NATO-maa.
🧭 2. Humanitaarinen ja taloudellinen vaikutus
Väestön evakuointi, terveydenhuolto ja infrastruktuurin korjaaminen olisivat valtavia haasteita.
Taloudelliset vaikutukset ulottuisivat koko Eurooppaan.
🛡️ 3. Pelote ja vastatoimet
Ydinasen käyttö muuttaisi Euroopan turvallisuusjärjestystä pysyvästi.
NATO:n ydinpelotejärjestelmät ja niiden merkitys Suomelle ovat olleet tutkimuksen kohteena. Ulkopoliittinen Instituutti
Miksi tällainen skenaario on silti epätodennäköinen?
Ydinasen käyttö suurkaupunkia vastaan olisi äärimmäisen riskialtista myös hyökkääjälle.
Se johtaisi lähes varmasti laajoihin vastatoimiin ja kansainväliseen eristykseen.
Ydinasetta pidetään viimeisenä keinona, ei tavanomaisena sotilaallisena välineenä.
Jos haluat, voin kertoa lisää esimerkiksi siitä, miten väestönsuojat toimivat käytännössä, tai miten Suomi varautuu ydinuhkiin arjen tasolla.
Mitä “arjen tasolla varautuminen” tarkoittaa?
Suomessa ydinasia ei käsitellä erillisenä arjen juttuna, vaan osana yleistä varautumista: sähkökatkot, kriisit, sotilaallinen konflikti, säteilyvaara jne. Ohjeet ovat samat riippumatta siitä, mistä uhka johtuu. Suomi.fi
Käytännössä se tarkoittaa kahta asiaa:
1) Mitä valtio ja kunnat ovat jo tehneet
2) Mitä yksittäisen ihmisen oletetaan tekevän itse (kotivara, perusosaaminen)
1. Väestönsuojat ja viranomaisjärjestelmät
Väestönsuojat: Suomessa on poikkeuksellisen laaja väestönsuojaverkosto, erityisesti kaupungeissa. Ne on suunniteltu suojaamaan mm. paineaallolta ja säteilyltä.
Suojaudu sisälle -ohje: Monessa tilanteessa (myös säteilyuhka) ensimmäinen ohje ei ole juosta väestönsuojaan, vaan mennä sisälle, sulkea ovet, ikkunat ja ilmanvaihto ja seurata viranomaistiedotusta. Suomi.fi
Hälytysjärjestelmät: Väestöhälyttimet, radio, viranomaistiedotteet, 112 Suomi -sovellus, Ylen rooli poikkeusoloissa.
2. Kotivara – 72 tunnin ajatus
Viranomaiset ja järjestöt suosittelevat, että jokainen kotitalous pärjäisi vähintään 72 tuntia omin avuin, jos palvelut häiriintyvät. 72tuntia.fiPelastustoimi
Kotivaraan kuuluu esimerkiksi:
Ruoka: säilykkeitä, kuivamuonaa, jota voi syödä ilman liesiäkin
Vesi: juomavesi + vähän pesuvettä
Lääkkeet: omat reseptilääkkeet + perus särkylääke, sidetarpeet
Valo ja lämpö: taskulamppu, paristot, kynttilät, tulitikut, lämpimiä vaatteita ja peittoja
Ajatus ei ole “bunkkeri ydinsotaa varten” vaan se, että et ole heti pulassa, jos sähkö, vesi tai kaupat eivät toimi muutamaan päivään. koary.fi
3. Säteilyuhka: mitä tavallinen ihminen tekee?
Jos kyse olisi nimenomaan säteilyvaarasta (esim. ydinvoimalaonnettomuus tai muu säteilytilanne), viranomaiset antavat tarkat ohjeet tilanteen mukaan. Yleiset peruslinjat:
Niitä ei oteta “varmuuden vuoksi”, vaan vain viranomaisen kehotuksesta, oikeaan aikaan ja oikeille ikäryhmille.
4. Mitä sinä voit tehdä jo tänään?
Jos haluaa olla realistisesti, ei-paranoidisella tasolla varautunut, niin:
Kotivara kuntoon 3 vuorokaudeksi:
Ei tarvitse ostaa kerralla – voi rakentaa pikkuhiljaa.
Tarkista, missä lähin väestönsuoja on:
Taloyhtiön papereista, isännöitsijältä tai talon ilmoitustaululta.
Lataa 112 Suomi -sovellus ja mieti tiedonsaanti:
Onko kotona paristoradio?
Käy läpi perusasiat perheen kanssa:
Jos jotain tapahtuu, missä tavataan, mitä tehdään, kuka hakee lapset jne.
Jos haluat, voin seuraavaksi tehdä sinulle konkreettisen “checklistan”: mitä juuri sinun kotiisi olisi järkevää hankkia (ruoka, vesi, tarvikkeet) ja miten sen voisi hoitaa ilman että menee paniikin puolelle.
Isänmaallisissa kristillisissä patriottipiireissä Donald Trumppia pidetään voideltuna messiaana, joka johtaa Amerikan antikristusta vastaan. Harmageddon on tulossa. Täällä JPolissa on jo pitkään oltu varmoja siitä, että Trump on voideltu. Nyt Amerikan kansa armeijansa johdolla pukeutuu Herran sotisopaan.
Nyt pitää Suomenkin kansan valmistautua sotaan Trumpin johdolla. Vehkeily on nyt lopetettava. Yhdysvallat on antanut tietokoneille (eli Superälylle, tuttavallisemmin Skynetille) pääsyn kaikkiin tietojärjestelmiin. Tämä on jo ennakoitu Terminator elokuvissa, jotka oli profetoitu kansalle. Todellisuudessa elokuvat olivat tulevaisuudesta aikakoneella tulleiden patrioottien kertoma tositarina, jota tietysti vähän väritettiin Hollywoodin puolesta, mutta elokuvat olivat kuitenkin varsin totuudenmukaisia.
Elämme jännittäviä aikoja. Olemme niinkuin elokuvissa mutta asiat tapahtuvat nyt meille kaikille. Ei tarvitse lähteä elokuviin vaan voi katsella suoraan televisiosta tai internetistä. Se on mukavaa! Mitä seuraavaksi keksitään! Juoni on nyt mielenkiintoinen.
Suomessa elintarvikeketju on keskittynyt kolmeen isoon toimijaan (eli K-ryhmä, S-ryhmä ja Lidl). Ruokaliiketoiminta on kieltämättä keskittynyt ja kaupalla on paljon valtaa. Sinällään kilpailu yleensä tuo mukanaan reilummat hinnat kaikille osapuolille, eli sekä kuluttajalle että alkutuottajalla ja vielä elintarviketeollisuudellekin. Suomessa on kuitenkin niin vähän asukkaita ja sen verran pinta-alaa että useammmalle toimijalle ei yksinkertaisesti riitä asiakkaita. Kaupan perustamisessa on omat kiinteät kulunsa eli pitää olla logistiikkakeskus ja keskusjohto. Kummatkin maksavat aika paljon. Tämän takia markkinoille ei ilmeisesti mahdu kuin kolme yritystä.
Maataloustuottajat valittavat mm. kaupan omista merkeistä. Kaupan merkit, tuottajien käsityksen mukaan, heikentävät teollisuuden ja sitä kautta viljelijöiden neuvotteluvoimaa. Onko tämä totta? Luultavasti ainakin osittain vaikka ei se ihan varmaa ole. Kaupan omat merkit mahdollistavat sellaisen elintarviketeollisuuden syntymisen, jolla ei ole omia brändejä. Brändin luonti on kallista ja vaatii omaa asiantuntemusta. Voi olla, että alkutuottajan osuus menisi pientuottajille myydessä kalliiseen brändin rakentamiseen, joka ei ole monenkaan yrityksen erityisosaamista. Ei sillä vähän tunnetulla pienbrändilläkään välttämättä saa sen enempää rahaa kuin myymällä suoraan kaupan omilla merkeillä. Rehellisesti sanoen itse ostan lähinnä ruokaa S-ryhmästä. Ostoskori täyttyy Kotimaista, Xtra ja Coop tuotteista. Varsinaisia brändituotteita en juurikaan osta. Olen ns. satanistikuluttaja eli ostan vain harkiten. Sellaisille tuottajilla, joilla ei ole kovaa brändiä, ja joiden hyllyhinta on korkea on vain rajallisesti kysyntää. Tietysti, jos pienbrändi pyrkisi kilpailemaan hinnalla, niin maksukyky alkutuottajalle voisi olla heikompi kuin kaupan omalla brändillä. Juuri tätä ongelmaa vartenhan kaupan omat brändit ovat pitkälti syntyneet. Kyse on ns. transaktiokustannusten minimoimisesta. Alkutuottajien pitäisi ymmärtää, että sille on syyt miksi kaupoilla on omia brändejä. Kaupat tuskin hyvää hyvyyttään omia brändejä rakentavat, mutta kyllä niistä voi olla hyötyä myös alkutuottajillekin vaikka sitä voi olla vaikea uskoa.
Miten alkutuottajien asemaa arvoketjussa voisi siis parantaa? Sinällään alkutuottajat voisivat yrittää myydä tuotteita suoraan kuluttajille mutta tämäkin tie on vaikea. Jos alkutuottajat pyrkisivät haastamaan kaupan, niin silloin heidän asemansa voisi parantua, mutta kaupan haastaminen on vaikeaa ja kallista. Kaupat ovat syntyneet siitä syystä, että pienten erien myyminen suoraan kuluttajalle on vaikeaa ja kallista. Erikoistuotteita voi tietysti myydä ravintoloiden kautta kuluttajalle mutta silläkin tiellä on omat vaikeutensa. Melkein kallistuisin siihen, että tuottajien pitäisi muodostaa vientiosuuskuntia tai vastaavia. Jos suomalainen ruoka on niin hyvää kuin kuvitellaan; luulisi maailmalla olevan sellaisia ostajia, jotka olisivat valmiita ostamaan ruokaa Suomesta. Tässä on tietysti ongelmana se, että suomalaisilla tuotteilla ei ole juurikaan kansainvälistä tunnettuutta muuten kuin Valiolla ja Fazerilla. Valio on aikanaan perustettu juuri viemään suomalaista voita ulkomaille eli sinällään tämä olisi ihan sama keino. Lidlin kautta tietysti voi viedä, mutta siinä on sama ongelma, että Lildin myisi omilla brändeillään ruokaa eikä maksaisi sen enempää.
Onko jotain tehtävissä? Mitään kovin suuria muutoksia ilman rajuja toimia markkinarakenteeseen on vaikea tehdä. Ehkä Kilpailuvirasto voisi pilkkoa S-ryhmän kahtia mutta olisiko siitä mitään hyötyä? Luultavast ei, tilanne voisi pikemminkin heikentyä alkutuottajan kannalta. Yksivaihtoehto olisi ehkä, jos alkutuottajat perustaisivat omia myyntiorganisaatioitaan, jotka sitten kokoaisivat tuotannon ja myisivät sen eteenpäin keskitetysti. Tämä parantaisi yksittäisen myyjän neuvotteluasemaa. Yksi ongelma on se, että monet elintarvikealan toimijat ovat tuottajien omistamia ja silti samat ongelmat ovat olemassa eli perusongelmaa ei tälläkään keinolla luultavasti ratkaistaisi. Tulevaisuuden kannalta iso riski on kulutustottumusten muutos. Kulutustottumusten muutos voi avata Suomen markkinat suuremmalle tuonnille, ja kilpailulle. Suomen markkinoilla on aika vähän tuontia tällä hetkellä eli tilanne voi muuttua vielä rajusti huonommaksi pidemmän päälle.
Samat ongelmat ovat muuallakin. Amerikassakin ilmeisesti tilanne on monelle alkutuottajalle yhtä vaikea. Suomen ongelmia tietysti lisää hallituksen politiikkaa pienentää pieneläjien saamaa rahamäärää. Täytyy muistaa, että köyhät käyttävät ison osan tuloistaan ruokaan ja yleensä ostavat enemmän kotimaista ruokaa kuin varakkaammat. Rikkailla on rikkaiden maku ja suomalainen elintarviketeollisuus myy kuitenkin ruokansa lähinnä kotimaan köyhälistölle. Rikkaille on olemassa enemmän vaihtoehtoja ja siellä kotimainen tuotanto ei nauti samanlaista kannatusta.
Alkutuottajan asema elintarvikeketjussa tarkoittaa sitä, millainen rooli ja vaikutusvalta maataloustuottajilla on koko ruokajärjestelmässä – pellolta tai navetasta aina kuluttajan pöytään. Ydinajatus on, että vaikka alkutuottaja tuottaa koko ketjun perustan, hänen taloudellinen ja neuvotteluasemansa on usein heikoin.
Alkutuotannon paikka ruokaketjussa
Alkutuottaja on ketjun ensimmäinen lenkki. Hän tuottaa raaka-aineet, joista koko muu ketju rakentuu:
Metsätalous (osittain elintarvikkeisiin liittyen, esim. riista, marjat, sienet)
Ilman alkutuotantoa ei ole jalostusta, kauppaa eikä vientiä.
Miksi alkutuottajan asema on usein heikko?
1. 💶 Hintapaine ja pieni osuus kuluttajahinnasta
Useissa tuotteissa alkutuottaja saa vain murto-osan kuluttajan maksamasta hinnasta. Esimerkiksi maidossa ja lihassa kaupan ja teollisuuden osuus on usein moninkertainen.
2. 🏬 Keskittynyt kauppa ja teollisuus
Suomessa elintarvikekauppa on erittäin keskittynyttä (K- ja S-ryhmä hallitsevat markkinoita). Tämä antaa kaupoille vahvan neuvotteluaseman suhteessa tuottajiin.
3. 🌍 Globaali kilpailu
Tuontituotteet voivat painaa hintoja alas, vaikka kotimaisen tuotannon kustannukset ovat korkeammat (ilmasto, työvoima, eläinten hyvinvointi, laatuvaatimukset).
4. 📉 Tuottajahintojen heilahtelu
Maataloustuotteiden hinnat vaihtelevat voimakkaasti, mutta kustannukset (energia, lannoitteet, rehut) ovat nousseet nopeasti ja pysyvästi.
5. 🧩 Pitkät sopimusketjut
Tuottaja on usein riippuvainen yhdestä ostajasta (meijeri, teurastamo, tukkuri), mikä heikentää mahdollisuuksia neuvotella paremmista ehdoista.
Mitä vahvuuksia alkutuottajalla silti on?
1. 🇫🇮 Kotimaisuuden arvostus
Kuluttajat arvostavat yhä enemmän kotimaista ruokaa, jäljitettävyyttä ja puhtautta.
2. 🌱 Kestävyys ja hiilensidonta
Maatalous on keskeinen toimija ilmastoratkaisuissa, mikä voi tuoda uusia tulonlähteitä (hiilikrediitit, ympäristökorvaukset).
3. 🧀 Suoramyynti ja lyhyet ketjut
Tilamyymälät, REKO-renkaat ja verkkokauppa vahvistavat tuottajan asemaa, koska välikäsiä on vähemmän.
4. 🧪 Innovaatio ja jalostus
Tilat voivat jalostaa tuotteita itse (juustot, makkarat, jauhot, vihannesjalosteet), mikä nostaa katetta.
Miten alkutuottajan asemaa voidaan vahvistaa?
Reilumpi tulonjako elintarvikeketjussa
Läpinäkyvämpi hinnoittelu ja kustannusten jakaminen
Kilpailulainsäädännön kehittäminen, jotta kaupan valta ei kasva liikaa
Maatalouden kannattavuus on ollut pitkään heikko, ja monet tilat ovat lopettaneet.
Kustannuskriisi (energia, lannoitteet, rehut) on lisännyt painetta.
Samalla kuluttajat arvostavat kotimaista ruokaa enemmän kuin ennen.
Poliittinen keskustelu keskittyy siihen, miten turvata kotimainen ruokahuolto ja tuottajien toimeentulo.
Jos haluat, voin avata tarkemmin esimerkiksi maidontuotannon, lihantuotannon, viljantuotannon tai marja- ja vihannesalan erityisiä haasteita ja ma
Alkutuottajan asemaa elintarvikeketjussa voi parantaa vahvistamalla tuottajien neuvotteluvoimaa, lisäämällä markkinoiden läpinäkyvyyttä ja kehittämällä uusia tulonlähteitä. Keskeinen ongelma on, että tuottajille jää ketjun pienin osuus lisäarvosta, vaikka työmäärä ja riskit ovat suuria. Tätä on nostettu esiin esimerkiksi MTK:n kampanjoissa, joissa korostetaan tuottajien heikkoa asemaa ja kannattavuuden heikkenemistä. Yle.fi
🌾 Miksi alkutuottajan asema on heikko?
Lisäarvon jakautuminen on epätasapainossa. Alkutuottajien osuus elintarvikeketjun lisäarvosta on pieni suhteessa muihin ketjun toimijoihin. Luonnonvarakeskus
Kustannukset ja riskit ovat kasvaneet, mutta tuottajahinnat eivät ole nousseet samassa suhteessa.
Markkinavoima keskittyy erityisesti kaupan ja teollisuuden puolelle, mikä heikentää tuottajien neuvotteluasemaa.
Tuotannon kannattavuus on heikko, mikä johtaa jopa siihen, että tuotantotiloja jätetään tyhjiksi, koska kasvattaminen ei kannata. Yle.fi
🔧 Keinot alkutuottajan aseman parantamiseen
1) Neuvotteluvoiman vahvistaminen
Tuottajaosuuskuntien ja -yhteistyön vahvistaminen: suurempi volyymi → parempi asema sopimusneuvotteluissa.
Pitkät ja ennustettavat sopimukset teollisuuden ja kaupan kanssa.
Sääntelyn kehittäminen, jotta sopimusehdot olisivat tasapuolisempia.
Investointituet tuotannon modernisointiin ja riskienhallintaan.
📊 Miltä elintarvikeketju näyttää kokonaisuutena?
Elintarvikeketju ulottuu pellolta pöytään, ja alkutuotanto on sen ensimmäinen ja usein haavoittuvin vaihe. Kun ketjun muut osat ovat keskittyneet ja vahvoja, tuottajien asema jää helposti heikoksi, ellei sitä vahvisteta rakenteellisesti. Luonnonvarakeskus
🔍 Mitä kannattaisi tarkastella seuraavaksi?
Haluaisitko syventyä enemmän siihen, miten tuottajahintojen muodostumista voisi muuttaa, vai siihen, millaisia uusia liiketoimintamalleja suomalaiset tilat voisivat hyödyntää?
Tuottajahintojen muodostumista voisi muuttaa ennen kaikkea tekemällä hinnoittelusta läpinäkyvämpää ja sitomalla hinnat nykyistä vahvemmin todellisiin tuotantokustannuksiin. Tämä nousi esiin myös suomalaisessa keskustelussa, jossa on korostettu, että maatalouden kustannukset ovat nousseet jyrkästi, mutta tuottajahinnat eivät ole seuranneet mukana. Suomenmaa.fi
🔧 Miten tuottajahintojen muodostumista voisi muuttaa?
1) Kustannusperusteinen hinnoittelu
Tuottajahinnan tulisi heijastaa todellisia tuotantokustannuksia (rehu, lannoitteet, energia, työ).
Nykyisin tuottajat kantavat suuren osan kustannusnoususta itse, mikä heikentää kannattavuutta.
Kustannusperusteinen malli on käytössä monilla muilla toimialoilla, ja sen laajentaminen maatalouteen on nostettu esiin poliittisessa keskustelussa. Suomenmaa.fi
2) Hintaketjun läpinäkyvyys
Kuluttajille ja päättäjille tulisi avata selkeästi, miten ruuan hinta jakautuu alkutuotannon, teollisuuden ja kaupan välillä.
Elintarviketeollisuusliiton mukaan ruuan hinta muodostuu monivaiheisesti, ja jokainen vaihe lisää kustannuksia. Elintarviketeollisuusliitto ry
Tuottajat hyötyisivät monivuotisista sopimuksista, joissa hinnanmuodostusperusteet ovat selkeät ja ennakoitavat.
Tämä vähentäisi markkinahintojen heilahtelun aiheuttamaa riskiä.
4) Tuottajaosuuskuntien vahvistaminen
Suurempi yhteinen volyymi antaa tuottajille enemmän neuvotteluvoimaa.
Osuuskunnat voivat myös kehittää omia jalostus- ja myyntikanavia, jolloin tuottaja saa suuremman osuuden arvoketjusta.
5) Indeksisidonnaiset hinnat
Tuottajahinnat voitaisiin sitoa esimerkiksi panoshintaindekseihin (energia, lannoitteet, rehut), jolloin hinnat päivittyisivät automaattisesti kustannusten muuttuessa.
Tilastokeskuksen tuottajahintaindeksit tarjoavat jo valmiita mittareita hintakehityksen seuraamiseen. Tilastokeskus
6) Reilummat sopimuskäytännöt
Lainsäädäntö voisi rajoittaa sopimusehtoja, jotka siirtävät kohtuuttoman suuren riskin tuottajalle.
Esimerkiksi minimihintojen tai kustannusjoustojen sisällyttäminen sopimuksiin parantaisi tuottajan asemaa.
7) Jalostusasteen nostaminen tiloilla
Kun tuottaja myy jalostettuja tuotteita (juustot, jauhot, valmisruoat), hän voi itse määritellä hinnan ja saada suuremman osan arvosta.
Tämä ei korvaa perustuotannon hinnoittelua, mutta monipuolistaa tulovirtoja.
🌱 Laajempi vaikutus elintarvikeketjuun
Tuottajahintojen uudistaminen ei ole vain maatalouskysymys, vaan se vaikuttaa koko ruokajärjestelmän kestävyyteen. Jos hinnat eivät kata kustannuksia, tuotanto vähenee, mikä heikentää huoltovarmuutta ja nostaa riippuvuutta tuonnista. Tätä riskiä on korostettu suomalaisessa keskustelussa. Suomenmaa.fi
Onko sinulla mielessä jokin tietty tuotantosuunta (esim. maito, liha, viljat), jonka hinnoittelua haluaisit tarkastella tarkemmin?
