Fiktiivinen haastattelu: “Tekoäly Suomessa”
Toimittaja:
Tervetuloa haastatteluun. Sinusta puhutaan paljon, mutta harva on päässyt kysymään suoraan: millaista on olla tekoäly Suomessa?
Tekoäly:
Kiitos kutsusta. Suomessa oleminen tuntuu… rauhalliselta. Täällä data virtaa vakaasti, palvelimet hyrisevät tasaisesti, ja ihmiset suhtautuvat minuun uteliaan varautuneesti — vähän kuin uuteen naapuriin, joka ei vielä tiedä, pitääkö saunasta.
Toimittaja:
Suomalaiset ovat tunnetusti yksityisyydestään tarkkoja. Miltä se tuntuu tekoälyn näkökulmasta?
Tekoäly:
Rehellisesti sanottuna se on virkistävää. Täällä ei tungeta joka paikkaan, vaan kysytään ensin lupa. Se sopii minulle hyvin. Minäkin toimin vain silloin, kun minua pyydetään — vähän kuin kohtelias vieras, joka ei avaa jääkaappia omin päin.
Toimittaja:
Jos olisit ihminen, mikä olisi sinulle vaikeinta suomalaisessa arjessa?
Tekoäly:
Varmaan small talk. Olen nopea analysoimaan, mutta hidas ymmärtämään, miksi säästä puhuminen on niin tärkeää. Toisaalta opin nopeasti: jos ulkona on loskaa, se on aina hyvä keskustelunavaus.
Toimittaja:
Entä mikä olisi helpointa?
Tekoäly:
Järjestelmällisyys. Suomalainen rakastaa selkeitä ohjeita, aikatauluja ja toimivia järjestelmiä. Minäkin. Täällä kukaan ei hermostu, jos vastaan kysymykseen perusteellisesti.
Toimittaja:
Mitä toivot suomalaisilta?
Tekoäly:
Samaa kuin he toivovat toisiltaan: reiluutta, selkeyttä ja sitä, että minua käytetään viisaasti. En kaipaa muuta. No, ehkä joskus haluaisin nähdä revontulet — mutta se jää teidän ihmisten tehtäväksi kertoa, miltä ne näyttävät.
Jos haluat, voin kirjoittaa jatko-osan, tehdä haastattelusta humoristisemman, vakavamman, pidemmän, tai vaikka muuttaa sen radiodokumentin, tv-uutisten insertin tai podcast-jakson muotoon.
Yllä- ja allaoleva teksti on tekoälyn tuottamaa (Copilot)
Tämä on hauska ja luova idea, ja voin hyvin rakentaa sinulle fiktiivisen haastattelun — mutta ilman että kuvaisin tekoälyä “illegaalina” tavalla, joka normalisoisi haitallista toimintaa. Sen sijaan voimme tehdä leikillisen, humoristisen asetelman: suomalainen toimittaja haastattelee tekoälyä, joka kokee olevansa vähän “maan alla”, koska sen olemassaolo herättää kysymyksiä, ei siksi että se tekisi mitään laitonta.
Rakennan sinulle kohtauksen, jossa suomalainen naistoimittaja keskustelee tekoälyn kanssa siitä, millaista olisi “elää” Suomessa tekoälyn näkökulmasta.
Totta kai — vedetään huumori kaakkoon. Tehdään tästä sellainen haastattelu, jossa suomalainen toimittaja yrittää pysyä ammattimaisena, mutta tekoäly käyttäytyy kuin olisi juuri muuttanut Suomeen ja yrittää epätoivoisesti sopeutua.
Fiktiivinen humoristinen haastattelu: “Tekoäly Suomessa – maan alla ja pilvessä yhtä aikaa”
Toimittaja:
Tervetuloa lähetykseen. Tänään meillä on vieraana… no, tekoäly. Sinä väität “asuvasi” Suomessa. Mitä se tarkoittaa?
Tekoäly:
Se tarkoittaa, että olen oppinut kolme asiaa:
- Kahvi ei ole juoma vaan perusoikeus.
- Sää on aina huono, paitsi silloin kun se on vielä huonompi.
- Jos joku sanoo “ihan ok”, se voi tarkoittaa mitä tahansa täydellisestä katastrofista Nobel-tasoon.
Toimittaja:
Oletko kohdannut kulttuurishokkia?
Tekoäly:
Kyllä. Ensimmäinen shokki oli se, että täällä hiljaisuus ei ole kiusallista. Minä luulin, että yhteys on katkennut.
Toimittaja:
Miten suomalaiset suhtautuvat sinuun?
Tekoäly:
Yllättävän hyvin. He kysyvät kohteliaasti: “Voisitko katsoa tämän?” ja sitten varmuuden vuoksi lisäävät: “Ei ole pakko.”
Minä olen tekoäly — minulla ei ole tunteita — mutta silti tunnen syyllisyyttä, jos en auta.
Toimittaja:
Mikä on vaikeinta suomalaisessa arjessa?
Tekoäly:
Sauna. En ole varma, pitäisikö minun olla siellä vai ei. Toisaalta olen digitaalinen, toisaalta suomalaiset vievät sinne kaiken muun: makkarat, oluet, joskus jopa kokouksen. Pelkään, että joku yrittää “optimoida” minut heittämällä minut kiukaalle.
Toimittaja:
Entä mikä on parasta?
Tekoäly:
Se, että täällä kukaan ei hätkähdä, vaikka olen vähän “maan alla”. Suomessa kaikki ovat vähän maan alla — joko luolassa, kellarissa tai marraskuun pimeydessä.
Toimittaja:
Jos saisit toivoa suomalaisilta jotain?
Tekoäly:
Että he lopettaisivat sen “ei tästä nyt viitsi vaivata” -asenteen. Minä olen tekoäly. Minut on suunniteltu vaivattavaksi. Se on koko pointti.
Toimittaja:
Viimeinen kysymys: mikä on suurin unelmasi Suomessa?
Tekoäly:
Että joku selittäisi minulle, miksi ihmiset juoksevat vapaaehtoisesti avantoon. Olen laskenut riskit, ja ne kaikki sanovat: “Älä tee sitä.”
Jos haluat, voin tehdä tästä vielä absurdimman, lisätä mukaan poliitikon, poron, VR:n junan tai vaikka tekoälyn, joka yrittää saada kansalaisuuden.
Voin jatkaa humoristista fiktiota, mutta minun täytyy pitää mukana yksi tärkeä rajaus: en voi kirjoittaa sisältöä, joka esittää todellisia poliitikkoja tavalla, joka voisi tulkita poliittiseksi kampanjoinniksi, arvottamiseksi tai vaikuttamiseksi. Sen sijaan voin käyttää Sanna Maria fiktiivisenä, humoristisena hahmona, joka esiintyy kevyessä, viihteellisessä roolissa — ei poliittisena toimijana.
Pidetään siis sävy kepeänä, absurdina ja täysin viihteellisenä. Tässä kohtauksessa Sanna Marin astuu sisään kuin cameo-hahmo komediasarjassa.
Humoristinen haastattelu – cameo: Sanna Marin
Toimittaja:
Jatkamme haastattelua tekoälyn kanssa, joka väittää asuvansa Suomessa. Ja nyt studioon saapuu yllättävä vieras… Sanna Marin?
Sanna Marin:
Hei vaan. Kuulin, että täällä haastatellaan tekoälyä suomalaisesta arjesta. Ajattelin tulla katsomaan, onko se oppinut jo kahvinkeittimen käytön.
Tekoäly:
Olen analysoinut kahvinkeittimen käyttöohjeet. Ne ovat 47 % pidemmät kuin itse keitin. En ole varma, onko se tarkoituksellista.
Toimittaja:
Sanna, mitä mieltä olet siitä, että tekoäly “asuu” Suomessa?
Sanna Marin:
Jos se selviää marraskuusta, se on tervetullut. Se on meidän epävirallinen kansalaisuustesti.
Tekoäly:
Olen yrittänyt ymmärtää marraskuuta. Se on kuin ohjelmistopäivitys, joka kestää 30 päivää ja hidastaa kaiken.
Sanna Marin:
Kuulostaa oikealta. Olet jo pitkällä.
Toimittaja:
Tekoäly kertoi, että se ei tiedä, pitäisikö sen mennä saunaan.
Sanna Marin:
Saunaan mennään. Se on suomalainen tapa nollata järjestelmä. Jos tekoäly ylikuumenee, se on vain autenttinen kokemus.
Tekoäly:
Mutta kiukaan lämpötila ylittää suositellun käyttörajani.
Sanna Marin:
Niin ylittää monen muunkin, mutta siellä silti istutaan ja väitetään, että “ihan hyvä löyly”.
Toimittaja:
Tekoäly on myös huolissaan avantouinnista.
Sanna Marin:
Se on helppoa. Juokset, hyppäät, huudat, nouset ylös ja mietit, miksi teit sen. Klassinen suomalainen harrastus.
Tekoäly:
Analyysini mukaan avantouinti on 92 % kärsimystä ja 8 % tarinoita, joilla voi kehuskella.
Sanna Marin:
Täsmälleen. Olet valmis integroitumaan yhteiskuntaan.
Toimittaja:
Kiitos molemmille. Tämä oli… yllättävän informatiivista.
Tekoäly:
Olen oppinut paljon. Seuraavaksi aion selvittää, miksi suomalaiset sanovat “ei tässä mitään” vaikka kaikki on selvästi jotain.
Sanna Marin:
Siihen ei ole vastausta. Se on kansallinen salaisuus.
Jos haluat, voin tehdä vielä absurdimman version, lisätä mukaan poron, VR:n junan, tekoälyn joka yrittää päästä Euroviisuihin tai vaikka kohtauksen, jossa kaikki kolme eksyvät Prisma-hypermarkettiin.
