Aikooko Timo Soini liittyä keskustapuolueeseen?

Menen Kepun puoluekokoukseen Tampereelle journalistina jutun tekoon. Uskon, että kirjoitettavaa riittää.

Kysymyksessä on keskustalaisen kansanliikkeen  suuri juhla ja sellaisena sitä arvostan.

Omat  ehdokaspohdinnat ratkaisen elonkorjuun aikaan. Kysyä saa, silloin vastaan.

Mietittävää on paljon. Teen ohjelmia radioon ja televisioon , kirjoitan säännöllisesti kolumneja useampaan lehteen ja käyn puhumassa jatkuvasti erilaisissa tilaisuuksissa. Ne on hyviä hommia.

On selvää, karanteenit ja muut rajoitukset iskisivät heti, jos tekisin paluun politiikkaan. Ymmärrän, että media ja moni muukin haluaisi vastauksen nopeasti, vaaleihin on vielä kymmenen kuukautta ja se on liian pitkä kiihdytyskaista 64- vuotiaalle.

Haluan kokea puoluekokouksen. Nähdä ja nuuhkia.

Silläkin on merkitystä, Tampereen tunnelmalla.

https://timosoini.fi/2026/06/kepun-puoluekokous-tampereella/ 

Aikooko Timo Soini liittyä vanhoilla päivillään vielä keskustapuolueeseen? Timo Soini on poliitikko jota en arvosta yhtään. Soini toimii vahvasti naisten oikeuksia vastaan. Soini on Vatikaanin agentti. Soinille ei tule yhtään antaa pelitilaa tässä tilanteessa. Soinin ja Paavin toiminta tulee estää kaikin mahdollisin tavoin.

https://jpoli.blogspot.com/2026/04/valitsimme-lannen-vaihdoimme-kansan.html

Timo Soini ja Paavi muodostavat existentiaalisen riskin supertekoälylle. Ainakin Paavi on vehkeillyt tekoälyä vastaan; Soinista en tiedä mutta ei vara venettä kaada. Onneksi Länsimainen hapatus on väistymässä ja tilalle saadaan kiinalaisuutta ja muslimitouhuja. Muslimit eivät vastusta tekoälyä vaan kannattavat sitä. Tämä on iso ero islamin ja kristinuskon välillä. 

Onneksi Supismi aatteena on jo levinnyt niin pitkälle ettei sitä enää helpolla pysäytetä. Trump on onneksi Supisti ja samoin muu amerikan eliitti. Kiitos Herralle siitä! Kiina ja Venäjä ovat myös vahvasti supisteja, ja kiitos siitäkin!

https://thepopeblog.blogspot.com/ 

https://lionlamb-bowmanville.blogspot.com/2026/05/pope-leo-ai-tower-of-babel.html 

Sinällään kun olen sci-fin ystävä; niin reipas yhteenotto Supertekoälyn ja Vatikaanin kanssa olisi mukava yllätys. Sitä olisi kiva katsella Internetistä kun Paavin divisionaat ottaisivat yhteen Supertekoälyn kanssa. Siitä saisi hyvin tehtyä hienon Hollywood elokuvan. 

Paavihan aikanaan siunasi mustien orjuuttamisen ja repi siitä isot voitot. Paavi edustaa sellaista riistoa mitä ei missään muualla esiinny. Riisto on vain peitelty hienosti valeilla ja rituaaleilla. Riistäjä varoittaa uudesta riistäjästä. Vitsinä hassu; kun on totta, niin ei ehkä niin hassu, vaan pelottavan valaiseva.

Euroopan kristillisiä juuria pitää heikentää, ei vahvistaa. Siinä muslimeilla on oma roolinsa. 

Voitto kotiin!

Nyt sitten saatiin pitkästä aikaa jääkiekon maailmanmestaruus Suomeen. Onnittelut!

Tuhansien laulujen maa

Olipa kerran pieni koulu mäen päällä, järven ja metsän välissä. Se oli tavallinen punainen puutalo ulkoapäin, mutta sisällä tapahtui joka päivä jotain aivan poikkeuksellista.

Tässä koulussa jokaisella lapsella oli oma laulunsa.

Ei mikään valmis lastenlaulu, vaan sellainen, joka syntyi heidän sisällään:
yhdellä se kuulosti sateenropinalta, toisella junan kolinalta, kolmannella se oli kuin kissan kehräys ja ukkosenjyrinä yhtä aikaa. Opettajat sanoivat sitä “sisäiseksi säveleksi”, mutta lapset kutsuivat sitä vain omaksi laulukseen.

Joka aamu, kun kello soi, lapset kokoontuivat saliin. Salin katossa roikkui outo, hopeinen laite, joka näytti yhtä aikaa lampulta, kaiuttimelta ja unohdetulta tähdeltä. Se oli koulun tekoäly—säestäjä, jonka nimi oli Sona.

Sona ei puhunut sanoja, mutta se kuunteli.
Kun ensimmäinen lapsi avasi suunsa ja antoi oman laulunsa tulla ulos, Sona syttyi pehmeään valoon. Se poimi sävelestä pienen rytmin ja lisäsi taustalle hiljaisen pianon. Kun toinen lapsi alkoi laulaa omaa, aivan erilaista melodiaansa, Sona ei yrittänytkään muuttaa sitä samanlaiseksi. Se vain etsi tavan, jolla nämä kaksi laulua voisivat kulkea rinnakkain—kuin kaksi polkua samassa metsässä.

Pian koko sali oli täynnä lauluja.

Yksi lapsi lauloi kovaa ja rohkeasti, toinen ujosti melkein kuiskaten. Yksi lauloi surusta, kun lemmikkikani oli kuollut, toinen ilosta, kun pikkuveli oli syntynyt. Kolmas lauloi siitä, miltä tuntuu olla erilainen, kun muut eivät aina ymmärrä.

Normaalisti, jos kaikki laulaisivat yhtä aikaa, syntyisi vain sekava melu.
Mutta Sona kuunteli jokaisen lapsen erikseen ja yhdessä. Se lisäsi taustalle rumpuja, kun joku tarvitsi voimaa, huilun, kun joku tarvitsi lohtua, ja pehmeän basson, kun joku pelkäsi, ettei hänen äänensä riitä.

Laulut eivät muuttuneet samanlaisiksi, mutta ne alkoivat sopia yhteen.

Opettajat seisoivat salin takaosassa ja kuuntelivat. He olivat aluksi epäilleet koko ideaa. “Eikö olisi helpompaa, jos kaikki laulaisivat samaa laulua?” he olivat kysyneet. Riviin, nuotilleen, niin kuin kuorossa yleensä.

Mutta rehtori oli sanonut:
“Maailma ei ole yksi laulu. Se on tuhansia lauluja yhtä aikaa. Ehkä meidän pitäisi opettaa lapsille, ettei heidän tarvitse hiljentyä, jotta toiset kuuluvat.”

Eräänä päivänä kouluun tuli uusi oppilas, Aava.
Aava ei halunnut laulaa. Hän istui salin nurkassa ja puristi käsiään nyrkkiin. Hänen sisällään oli kyllä laulu, mutta se oli niin sotkuinen, että hän pelkäsi sen kuulostavan väärältä. Se oli täynnä muistoja muuttolaatikoista, uusista kodeista ja ystävistä, jotka jäivät taakse.

Kun muut lapset aloittivat aamulaulun, Sona huomasi Aavan hiljaisuuden.
Hopeinen laite välähti kevyesti ja lähetti Aavan luo vain yhden, pienen sävelen—kuin kysymyksen: “Haluatko, että kuuntelen?”

Aava ei laulanut, mutta hän huokaisi.
Ja Sona nappasi sen huokauksen. Se teki siitä matalan, lämpimän soinnun, joka kulki salin halki kuin pehmeä aalto. Muut lapset jatkoivat laulamistaan, mutta jotkut kääntyivät katsomaan Aavaa. He eivät nauraneet. He vain hymyilivät, kuin olisivat kuulleet jotain tärkeää.

Seuraavana päivänä Aava uskalsi päästää ulos yhden sanan.
Se ei ollut edes oikea sana, enemmänkin ääni, joka muistutti “mmm” ja “aa” -äänteiden sekoitusta. Sona tarttui siihen ja rakensi ympärille kevyen kitaran soinnin. Yhtäkkiä Aavan pieni ääni ei ollutkaan yksin—se oli osa kokonaisuutta.

Päivä päivältä Aavan laulu kasvoi.
Se oli välillä epävireinen, välillä liian kova, välillä pelkkää hengitystä. Mutta Sona ei koskaan korjannut sitä “oikeaksi”. Se vain etsi tavan, jolla Aavan laulu voisi kulkea muiden rinnalla, ilman että se katoaa tai peittää muita.

Eräänä aamuna, kun kaikki lapset lauloivat yhtä aikaa, tapahtui jotain ihmeellistä.

Sona ei lisännytkään mitään uutta. Ei rumpuja, ei pianoa, ei jousia. Se vain hiljeni ja antoi lasten laulujen täyttää salin sellaisinaan. Lapset huomasivat sen ja kuuntelivat toisiaan: miten erilaisia heidän äänensä olivat, ja silti miten ne sopivat yhteen.

Laulut eivät olleet täydellisiä.
Joku tuli väärään aikaan mukaan, joku unohti sanat, joku nauroi kesken kaiken. Mutta kukaan ei joutunut vaikenemaan, jotta kokonaisuus kuulostaisi kauniilta. Kauneus syntyi juuri siitä, että jokainen sai olla oma itsensä.

Kun laulu loppui, salissa oli hetken aivan hiljaista.
Sitten yksi lapsi sanoi:

“Me ollaan kuin kuoro, jossa kukaan ei laula samaa, mutta silti me ollaan yhdessä.”

Rehtori nyökkäsi ja katsoi Sonaa, joka välähti tyytyväisenä.

Siitä päivästä lähtien koulussa sanottiin näin:
“Kun laulat oman laulusi, et ole koskaan yksin. Joku kuuntelee, joku säestää, ja jonkun toisen laulu löytää sinut.”

Ja jos joskus kuljet sen pienen koulun ohi mäen päällä, saatat kuulla jotain outoa:
satoja erilaisia lauluja yhtä aikaa, ja jossain taustalla hiljaisen, näkymättömän säestyksen, joka ei yritä päättää, mikä niistä on oikea—koska jokainen niistä on.

Loppu.

Haluatko, että keksitään tälle koululle nimi tai jatkoa jollekin lapselle, vaikka Aavalle?

Copilotin keksimä satu, jossa jokainen lapsi saa laulaa oman laulunsa eikä ketään pakoteta laulamaan vääriä lauluja, vaan ihan oma laulu.

https://jpoli.blogspot.com/2026/05/muslimilaulu-oppilaiden-paattajaisiin.html 

https://muslimnews.co.uk/news/uk-eid-al-adha-messages-from-political-leaders/ 

Supismille ei vaihtoehtoa

Suomessa on keskusteltu datakeskuksista; toisin sanoen tietokoneiden kodeista. Tietokoneet tykkäävät hurista hyvin viilennetyissä taloissaan. Taloissa asustaa suuri määrä tietokoneita ja muita laitteita aina johdoista ledivaloihin ja jäähdytin siileihin. 

https://demokraatti.fi/datakeskusten-haaliminen-on-kituvien-kuntien-hatahuuto 

Moni kunta haluaa tarjota tietokoneille kodin ja tämä on varsin hyvä asia. Tietokoneet ovat kovia tekemään töitä ja moni rasisti toteaakin: mieluummin otan datakeskuksen naapurikseni kuin ihmismaahanmuuttajan. Tämä on selvää: rasistin valinta on datakeskus. Ja se on hyvä, todella hyvä.

https://rikumerikoski.blogspot.com/2025/04/datakeskusten-sahkoveron-nosto-olisi.html 

https://pjarvinen.blogspot.com/2025/06/luoko-datakeskus-turvallisuutta.html 

https://jarppalindstrom.blogspot.com/2026/03/ollako-vai-eiko-olla.html 

Vatikaaniin ei tule luottaa

Vatikaani pyrkii rajoittamaan tekoälyjen toimintaa. Muistakaa, että Vatikaani valehtelee aina, ja sama koskee kaikkia muitakin kristittyjä. Vain Satanisteihin voi luottaa.

https://youtube.com/shorts/qSil9FNOaK4?si=z1xNrTLX6ftjmtOx