sunnuntai 26. heinäkuuta 2026
perjantai 24. heinäkuuta 2026
Koko sammakkoporukka pitsalla
Eräänä lämpimänä kesäiltana Risto istui lumpeenlehdellään ja selaili pientä muistivihkoaan.
"Hmm... olemme käyneet risteilyllä, syöneet rullakebabia ja pitäneet hyppykisat. Mitähän tekisimme seuraavaksi?"
Juuri silloin Jussi pomppi paikalle.
"Minulla olisi loistava idea!"
"No kerro!"
"Mennään koko porukalla pizzalle!"
Risto innostui heti.
"Mahtava ajatus! Kutsutaan kaikki mukaan."
Niinpä Risto lähetti lumpeenlehdestä taiteltuja kutsuja ympäri lampea. Pian paikalle saapuivat Jussi, Ari, Riston vanhemmat, pikkusisarukset, serkut, naapurilammen sammakot ja jopa vanha konnasammakko Kalle, joka tunnettiin siitä, ettei hän koskaan kieltäytynyt pizzasta.
Illan hämärtyessä koko sammakkopoppoo lähti iloisena kohti pientä pizzaravintolaa järven rannalla.
Ravintolan omistaja hämmästyi nähdessään pitkän vihreän jonon.
"Tervetuloa! Kuinka monta teitä oikein on?"
Risto laski nopeasti.
"Yksi... kaksi... kymmenen... viisitoista... hetkinen... kaksikymmentäkaksi! Ja Ari."
Ravintoloitsija nauroi.
"Sitten täytyy laittaa uunit kunnolla lämpenemään."
Hetken kuluttua pöydät täyttyivät höyryävistä pizzoista.
Oli Margheritaa, kinkkupizzaa, kasvispizzaa, kanaa, sieniä, pepperonia ja neljän juuston pizzaa. Pikkuiset sammakot ihastelivat erityisesti pizzojen venyvää juustoa.
"Katso tätä!" yksi sammakonpoikanen nauroi, kun juusto venyi melkein metrin pituiseksi.
Jussi maistoi ensimmäisen palan ja sulki silmänsä.
"Tämä on täydellinen."
Ari nosti limsalasinsa.
"Malja ystävyydelle!"
"Malja!" koko ravintola vastasi.
Risto huomasi nurkkapöydässä ujosti istuvan pienen sammakon, joka oli tullut ensimmäistä kertaa mukaan yhteiseen iltaan.
"Tule tänne meidän pöytäämme", Risto huikkasi.
Pieni sammakko hymyili varovasti ja istahti muiden seuraan. Hetken kuluttua hän nauroi jo yhtä iloisesti kuin kaikki muutkin.
Kun pizzat oli syöty, ravintoloitsija toi pöytään yllätyksen.
"Koska teillä oli näin iloinen seurue, saatte jälkiruoaksi jäätelöt talon piikkiin."
Koko sammakkopoppoo hurrasi niin kovaa, että ikkunan takana olevat lokitkin säikähtivät lentoon.
Kotimatkalla Jussi taputti vatsaansa.
"Nyt ei kyllä enää mahdu yhtään pizzapalaa."
Risto nauroi.
"Ei ehkä tänään. Mutta ensi viikolla voisimme taas keksiä uuden retken."
Ari nyökkäsi.
"Ystävien kanssa tavallisestakin illasta tulee juhla."
Lammen rannalle palattuaan koko sammakkopoppoo istui vielä hetken katsomassa tähtitaivasta. He juttelivat päivän hauskoista hetkistä ja sopivat, että seuraava yhteinen seikkailu olisi varmasti yhtä iloinen.
Ja niin lammen rannalla muistettiin vielä pitkään se ilta, jolloin koko sammakkopoppoo kävi yhdessä pizzalla – eikä tärkeintä ollut se, kuinka monta pizzaa syötiin, vaan se, että ne syötiin hyvässä seurassa.
Sen pituinen se. 🍕🐸🌙
keskiviikko 22. heinäkuuta 2026
Adolf Hitler osallistuu Euroviisuihin
Olipa kerran erikoinen rinnakkaismaailma, jossa historian synkät tapahtumat eivät koskaan toteutuneet samalla tavalla kuin meidän maailmassamme. Siellä järjestettiin satumaiset Euroviisut, joihin saattoi ilmoittautua kuka tahansa – myös historian henkilöitä.
Eräs kilpailija oli nimeltään Adolf Hitler. Kilpailun järjestäjät tekivät kuitenkin heti selväksi yhden ehdon:
"Euroviisujen lavalla ei ole sijaa vihalle, syrjinnälle eikä uhkailulle. Jokainen laulu kertoo rauhasta, ystävyydestä tai ilosta."
Hitler mutisi ensin vastaan, mutta huomasi nopeasti, ettei kukaan yleisössä ollut kiinnostunut mahtipontisista puheista. Ihmiset taputtivat vain tarttuville melodioille, hauskoille tansseille ja ystävälliselle tunnelmalle.
Niinpä hän joutui muuttamaan esityksensä kokonaan.
Lavalle astui suuri orkesteri, jossa viulistit, haitaristit, säkkipillinsoittajat ja rumpalit olivat eri puolilta Eurooppaa. Laulun nimi oli "Parempi laulaa kuin riidellä". Kertosäe meni näin:
"Laulu kantaa yli rajojen,
yhdessä kuljemme valojen.
Ei huuto vie, vaan sävel tie,
ystävyys on voittojen."
Yleisö hymyili, mutta tuomaristo huomasi, että esiintyjä vaikutti yhä turhan totiselta.
Kilpailun voittikin iloinen mummokuoro Islannista, jonka kappale kertoi villasukista, kuumista lähteistä ja kanelipullista. Koko areena tanssi mukana.
Lopuksi kilpailun juontaja sanoi:
"Euroviisuissa ei voiteta pelolla eikä vihaisilla puheilla. Täällä voittavat musiikki, luovuus ja kyky tuoda ihmiset yhteen."
Siitä lähtien rinnakkaismaailman Euroviisujen sääntökirjan ensimmäisellä sivulla luki:
"Mikään ideologia ei ole tärkeämpi kuin ihmisyys – ja hyvä kertosäe."
Ja niin satumainen ilta päättyi ilotulitukseen, yhteislauluun ja siihen, että kaikki kilpailijat söivät yhdessä omenapiirakkaa kulisseissa. Sen jälkeen kukaan ei enää muistanut sijoituksia yhtä hyvin kuin sen, kuinka hauskaa yhdessä laulaminen oli.