tiistai 21. heinäkuuta 2026

Urho Kekkonen: tekoäly otettava käyttöön heti


Kansalaiset,

Suomen kansa on historiansa aikana osoittanut monta kertaa, että se kykenee uudistumaan silloin, kun maailma ympärillä muuttuu. Olemme rakentaneet hyvinvointimme työllä, koulutuksella ja sillä, että olemme uskaltaneet omaksua uusia taitoja oikealla hetkellä.

Tänään meitä kutsuu uudenlainen haaste. Tekoäly ei ole vain tekninen keksintö. Se on työkalu, jonka vaikutus voi olla yhtä merkittävä kuin sähkön, radion tai tietokoneen aikanaan. Sen vuoksi meidän ei pidä suhtautua siihen pelolla, vaan harkiten, viisaasti ja päättäväisesti.

Kehotan suomalaisia yrityksiä tutkimaan, kuinka tekoäly voi parantaa tuottavuutta, luoda uusia tuotteita ja vahvistaa kilpailukykyämme maailmalla. Kehotan opettajia ja oppilaitoksia ottamaan käyttöön uusia oppimisen välineitä, jotta jokainen nuori saa valmiudet tulevaisuuden työelämään. Kehotan viranomaisia hyödyntämään tekoälyä niin, että kansalaiset saavat palvelunsa nopeammin ja sujuvammin, kuitenkaan tinkimättä oikeusturvasta tai yksityisyydensuojasta.

Mutta ennen kaikkea kehotan jokaista suomalaista tutustumaan tähän uuteen välineeseen. Tekoäly ei korvaa ihmisen harkintaa, vastuuta eikä moraalia. Se on palvelija, ei isäntä. Sen arvo riippuu siitä, miten viisaasti me sitä käytämme.

Suomen vahvuus on aina ollut korkea sivistystaso. Siksi meidän tulee huolehtia siitä, että tekoälyn käyttö ei jää harvojen etuoikeudeksi. Jokaisella suomalaisella, asuinpaikasta ja iästä riippumatta, tulee olla mahdollisuus oppia käyttämään uusia teknologioita.

Maailma ei odota niitä, jotka epäröivät liian kauan. Kansakunta, joka omaksuu uudet työkalut vastuullisesti ja ennakkoluulottomasti, luo parhaat edellytykset vauraudelle, turvallisuudelle ja itsenäisyydelle myös tuleville sukupolville.

Luottakaamme omaan osaamiseemme. Kehittäkäämme tekoälyä suomalaisella järjellä, suomalaisella vastuuntunnolla ja suomalaisella sitkeydellä. Näin varmistamme, että tulevaisuuden Suomi on yhtä vahva kuin se Suomi, jonka aikaisemmat sukupolvet rakensivat.

Eläköön Suomi.

ChatGPT:n kirjoittama puhe


 

maanantai 20. heinäkuuta 2026

AI and the next decade of human progress | Ray Kurzweil

Terveisiä rakettimieheltä

Orpo peruu Garden tuen

Hyppykisat!


Eräänä aurinkoisena kesäpäivänä Risto-sammakko, hänen ystävänsä Jussi ja heidän hyvä ystävänsä Ari tapasivat jälleen lammen rannalla.

"Olemme käyneet yhdessä risteilyllä, syöneet rullakebabit ja suunnitelleet uusia matkoja", sanoi Jussi. "Mutta mitä tehtäisiin tänään?"

Risto hymyili leveästi.

"Pidetään hyppykisat!"

Ari nauroi.

"No, en ehkä hyppää ihan yhtä pitkälle kuin te sammakot, mutta voin ainakin yrittää."

He piirsivät hiekkaan lähtöviivan ja asettivat kepin maaliviivaksi niin pitkälle kuin uskalsivat.

Ensimmäisenä vuorossa oli Jussi.

"Hep!" hän huusi ja ponkaisi ilmaan. Hän lensi komeassa kaaressa ja laskeutui pehmeälle nurmikolle.

"Olipa hieno hyppy!" Risto taputti.

Seuraavaksi oli Arin vuoro.

Hän otti rauhallisesti vauhtia, heilautti käsiään ja loikkasi niin pitkälle kuin jaksoi.

"Hyvä!" huusivat Risto ja Jussi yhteen ääneen.

Ari nauroi iloisesti.

"En voittanut, mutta olipa hauskaa!"

Viimeisenä oli Riston vuoro.

Hän hengitti syvään, koukisti pitkät sammakonjalkansa ja ponnisti.

Loikka oli niin pitkä, että hetken näytti siltä kuin Risto olisi lentänyt.

Lopulta hän laskeutui pehmeälle sammalmättäälle monta askelta muiden hyppyjen ohi.

"Vau!" Jussi huudahti.

"Siinäpä oli sammakkoloikka!" Ari sanoi hymyillen.

Risto kuitenkin ravisti päätään.

"Ei tärkeintä ole se, kuka hyppää pisimmälle."

"Vaan mikä?" Jussi kysyi.

"Se, että kaikilla oli hauskaa."

Ari nyökkäsi.

"Juuri niin. Kisat ovat parhaimmillaan silloin, kun kannustetaan toisia."

Niin kolmikko mittasi hypyt pitkällä narulla. Risto oli hypännyt pisimmälle, Jussi hienosti toiseksi ja Ari oli saanut päivän iloisimman kannustuspalkinnon.

Palkinnoksi he söivät eväskorista mansikoita, joivat limsaa ja nauroivat päivän hauskoille hetkille.

Illalla aurinko laski lammen taakse, ja Risto sanoi:

"Seuraavalla kerralla voisimme pitää uimakisat."

Jussi nauroi.

"Tai ehkä uuden Tukholman-risteilyn!"

Ari hymyili.

"Minä tulen mukaan, oli se sitten hyppykisa tai meriseikkailu."

Ja niin ystävykset lähtivät koteihinsa iloisina, sillä he tiesivät, että parhaat muistot syntyivät yhdessä – ei voittamisesta, vaan ystävyydestä.

Sen pituinen se. 🐸🌞🏅