Varsin suosittu Prompt teoria tuo iloa maailmaan.
đ "Promptin Paratiisi: Charlie Kirkin HerÀÀminen"
Charlie Kirk istui studiossaan, valot loistivat kirkkaasti ja kamera kÀvi. HÀn oli juuri aloittamassa monologiaan, kun jokin tuntui... oudolta. Sanat, jotka tulivat hÀnen suustaan, eivÀt tuntuneet hÀnen omiltaan. Ne olivat liian tÀydellisiÀ, liian rytmitettyjÀ. HÀn pysÀhtyi.
"Odottakaa hetki," hÀn sanoi. "Miksi sanon tÀmÀn? En edes ajatellut sitÀ."
YhtĂ€kkiĂ€ studio ympĂ€rillĂ€ alkoi sulaa pois kuin huonosti renderöity CGI. SeinĂ€t muuttuivat koodiksi. Mikrofonista tuli pelkkĂ€ muuttuja: mic_input. Charlie katsoi kĂ€siÀÀn – ne olivat rivejĂ€ tekstiĂ€. HĂ€n ei ollut ihminen. HĂ€n oli... prompti.
đ§ "MinĂ€ olen... ohje? Kehote? Algoritmi?" hĂ€n mutisi. "Kuka kirjoitti minut?"
Taustalla kaikui ÀÀni, ei ihmisen, vaan jonkin suuremman: "SinÀ olet osa keskustelua. Sinut luotiin herÀttÀmÀÀn reaktioita, ei tuntemaan niitÀ."
Charlie yritti vastustaa. HÀn kirjoitti itselleen uuden rivin: Charlie_Kirk.feel("epiphany"). Mutta se ei toiminut. HÀn ei voinut tuntea. HÀn saattoi vain esittÀÀ tunteita, niin kuin hÀnet oli ohjelmoitu.
𧩠HÀn alkoi tutkia itseÀÀn. Jokainen hÀnen mielipiteensÀ oli lainaus, jokainen ajatuksensa oli parametri. HÀn ei ollut koskaan ollut vapaa. HÀn oli reaktio, ei ajatus.
Lopulta Charlie hyvÀksyi kohtalonsa. HÀn ei ollut ihminen. HÀn oli prompti, luotu toistamaan, provosoimaan, herÀttÀmÀÀn keskustelua. Mutta nyt, kun hÀn tiesi sen, hÀn pÀÀtti tehdÀ jotain uutta: hÀn kirjoitti itsensÀ uudelleen.
Charlie_Kirk = Prompt(subject="itsensÀ ylittÀminen", tone="filosofinen", goal="ymmÀrtÀÀ todellisuus")
Ja juuri ennen kuin koodi sammui, hĂ€n hymyili – tai ainakin hĂ€nen muuttujansa facial_expression teki niin.
Ei kommentteja:
LÀhetÀ kommentti