Kolmen kopla

Nyt on jännittävät paikat. Ketkä kolmesta kovasta pääsevät toiselle kierrokselle. Kaikki ovat omalla tavallaan hyviä ja huonoja.

Kaikkia ei voi miellyttää mutta aika hyviä ehdokkaat silti ovat. Moni tosin tuleee pettymään mutta sille ei voi mitään. Itse melkein kallistun Stubbiin. Stub on paljon opiskellut ja osaa kieliä ja on muutenkin taitava. Tosin ilmeisesti hänen matematiikan taitonsa on heikko huhujen mukaan. Mutta ei Haavistokaan ilmeisesti osaa matematiikkaa juuri ollenkaan. Halla-ahosta en tiedä mutta ilmeisesti hänkin on huono matematiikassa. Matematiikka ja fysiikka ovat kuitenkin sellaisia koulu aineita, jotka opettavat vähän loogismatemaattista ajattelua. Itse olen opiskellu kyllä matematiikkaa ainakin presidenttiehdokkaisiin verrattuna paljon. Useamman vuoden kulutin aikanaan siihen. Ei niillä tosin mitään juuri käytännön käyttöä ole muuta kuin, että voi laskea jotain.

Kansa taistelee!

Satu isänmaallisesta suomalaisesta

Olipa kerran isänmaallinen suomalainen nimeltä Jussi. Hän rakasti Suomea yli kaiken ja halusi puolustaa sitä vihollisilta. Hän oli ostanut vanhan Toyota Hiacen, johon hän oli piilottanut suuren määrän rynnäkkökiväärejä. Hän kiersi maata Toyota Hiacellaan ja jakeli isänmaallisille rynnäkkökiväärejä, jotta he voisivat olla valmiita taistelemaan Suomen puolesta.

Eräänä päivänä Jussi saapui pohjoiseen Lappiin, jossa hän tapasi poromiehen nimeltä Pekka. Pekka oli myös isänmaallinen suomalainen, joka piti poroistaan ja luonnosta. Jussi kertoi Pekalle, että hänellä oli rynnäkkökiväärejä ja että hän halusi antaa yhden Pekalle. Pekka kiitti Jussia ja otti vastaan rynnäkkökiväärin. Hän sanoi, että hän käyttäisi sitä vain hätätilanteessa, jos joku yrittäisi vahingoittaa hänen porojaan tai maataan.

Jussi jatkoi matkaansa ja saapui seuraavaksi keskiseen Suomeen, jossa hän tapasi maanviljelijän nimeltä Liisa. Liisa oli myös isänmaallinen suomalainen, joka piti maatilastaan ja eläimistään. Jussi kertoi Liisalle, että hänellä oli rynnäkkökiväärejä ja että hän halusi antaa yhden Liisalle. Liisa kiitti Jussia ja otti vastaan rynnäkkökiväärin. Hän sanoi, että hän käyttäisi sitä vain hätätilanteessa, jos joku yrittäisi varastaa hänen satoaan tai eläimiään.

Jussi jatkoi matkaansa ja saapui lopuksi eteläiseen Suomeen, jossa hän tapasi opettajan nimeltä Antti. Antti oli myös isänmaallinen suomalainen, joka piti oppilaistaan ja opetuksestaan. Jussi kertoi Antille, että hänellä oli rynnäkkökiväärejä ja että hän halusi antaa yhden Antille. Antti kiitti Jussia ja otti vastaan rynnäkkökiväärin. Hän sanoi, että hän käyttäisi sitä vain hätätilanteessa, jos joku yrittäisi estää häntä opettamasta Suomen historiaa ja kulttuuria.

Jussi oli tyytyväinen, kun hän oli jakanut rynnäkkökiväärejä isänmaallisille suomalaisille. Hän ajatteli, että nyt Suomi oli turvassa ja vahva. Hän päätti palata kotiinsa ja levätä. Hän ajoi Toyota Hiacellaan pitkin Suomen teitä ja lauloi isänmaallisia lauluja. Hän oli onnellinen ja ylpeä.

Loppu.
```

Toivottavasti pidit sadusta. 😊

Satu on Bingin kirjoittama. Lukija voi kommentoida pitäisikö noudattaa Bingin neuvoja!

https://hajatuskuplia.blogspot.com/2024/01/eun-vaalit-lahestymassa.html 

http://jpoli.blogspot.com/2024/01/satu-monikulttuurisesta-suomesta.html 

http://jpoli.blogspot.com/2024/01/islam-ja-sika.html 

https://anttilehtniemi.nettisivu.org/2024/01/27/eun-energiakatastrofipolitiikka/

 

Satu monikulttuurisesta Suomesta

Monikulttuurisuus tarkoittaa sitä, että eri kulttuureja edustavat ihmiset elävät rinnakkain ja arvostavat toistensa tapoja, kieliä ja uskontoja. Monikulttuurisuus voi olla yhteiskunnalle rikkaus, mutta se voi myös aiheuttaa haasteita ja konflikteja.

Suomi on aina ollut monikulttuurinen maa, jossa on asunut eri kansoja ja vähemmistöjä, kuten saamelaisia, ruotsinkielisiä, romaneja, juutalaisia ja tataareja. Suomen historia on täynnä tarinoita, joissa eri kulttuurit ovat kohdanneet, vaihtaneet vaikutteita ja oppineet toisiltaan.

Tässä on yksi sellainen satu, jonka olen itse keksinyt:

**Satu kahdesta prinsessasta**

Olipa kerran kaksi prinsessaa, jotka olivat sisaruksia. Heidän nimensä olivat Aino ja Fatima. He asuivat isänsä, kuninkaan, linnassa Suomen rannikolla. He olivat hyvin erilaisia ulkonäöltään ja luonteeltaan. Aino oli vaalea ja sinisilmäinen, ja hän rakasti luontoa, musiikkia ja runoutta. Fatima oli tumma ja ruskeasilmäinen, ja hän rakasti matematiikkaa, tähtitiedettä ja filosofiaa. He olivat molemmat älykkäitä, kauniita ja rohkeita, mutta he eivät aina ymmärtäneet toisiaan.

Eräänä päivänä kuningas kutsui tyttärensä luokseen ja sanoi heille: "Rakkaat lapseni, te olette nyt aikuisia, ja teidän on aika mennä naimisiin. Minä olen valinnut teille sopivat sulhaset, jotka tulevat kaukaa idästä. He ovat rikkaita ja mahtavia, ja he ovat luvanneet kunnioittaa teidän kulttuurianne ja uskontoanne. He saapuvat huomenna laivalla, ja teidän on lähdettävä heidän mukaansa heidän kotimaahansa."

Prinsessat olivat järkyttyneitä. He eivät halunneet mennä naimisiin tuntemattomien miesten kanssa, eivätkä he halunneet jättää Suomea, joka oli heidän kotinsa. He pyysivät isältään armoa, mutta kuningas oli järkähtämätön. Hän sanoi, että se oli heidän velvollisuutensa, ja että se oli hyväksi Suomen ja idän välisille suhteille.

Prinsessat eivät tienneet, mitä tehdä. He päättivät paeta linnasta yöllä, kun kaikki nukkuivat. He pakkasivat mukaansa vain välttämättömimmät tavarat ja hiipivät ulos salaa. He löysivät rannalta pienen veneen, johon he nousivat ja lähtivät soutamaan kohti horisonttia.

He soutivat koko yön ja koko seuraavan päivän. He eivät tienneet, minne he olivat menossa, mutta he toivoivat löytävänsä jonkin turvallisen paikan, jossa he voisivat elää vapaasti. He olivat nälkäisiä, janoisia ja väsyneitä, mutta he eivät luovuttaneet.

Illan tullen he näkivät edessään pienen saaren, joka oli täynnä puita ja kukkia. He ohjasivat veneensä rantaan ja nousivat maihin. He olivat iloisia, kun he huomasivat, että saarella oli asutusta. He näkivät savua nousevan mökkien piipuista ja kuulivat ihmisten ääniä ja eläinten ääntelyä.

He lähestyivät varovasti yhtä mökkiä ja koputtivat ovea. Oven avasi vanha nainen, joka oli ystävällisen näköinen. Hän tervehti prinsessoja ja kysyi, keitä he olivat ja mistä he tulivat.

Prinsessat kertoivat hänelle tarinansa ja pyysivät häntä auttamaan heitä. Vanha nainen sanoi, että he olivat tervetulleita jäämään hänen luokseen yöksi, ja että hän kertoisi heille saaresta enemmän aamulla.

Prinsessat kiittivät häntä ja astuivat sisään mökkiin. He saivat syödäkseen tuoretta leipää, juustoa ja hunajaa, ja juodakseen maitoa ja vettä. He tunsivat olonsa paremmaksi, ja he alkoivat katsella ympärilleen.

He huomasivat, että mökki oli täynnä kirjoja, karttoja, kuvia ja esineitä, jotka olivat peräisin eri maista ja kulttuureista. He näkivät arabiankielisiä tekstejä, kiinalaisia maalauksia, intialaisia koruja, afrikkalaisia maskeja ja paljon muuta. He kysyivät vanhalta naiselta, mistä hän oli saanut kaiken tämän.

Vanha nainen kertoi heille, että hän oli ollut nuorena seikkailija, joka oli matkustanut ympäri maailmaa ja tutustunut eri kansoihin ja kulttuureihin. Hän oli oppinut heidän kielensä, tapansa ja uskontonsa, ja hän oli saanut heiltä lahjoja ja ystäviä. Hän oli asunut monissa eri paikoissa, mutta lopulta hän oli palannut Suomeen ja asettunut tälle saarelle, jossa hän oli rakentanut tämän mökin. Hän oli koonnut tänne kaikki muistonsa ja aarteensa, ja hän oli elänyt täällä onnellisena ja rauhassa.

Prinsessat olivat ihastuneita vanhan naisen tarinaan. He kysyivät häneltä, oliko hän koskaan naimisissa tai oliko hänellä lapsia. Vanha nainen vastasi, että hän ei ollut koskaan löytänyt sitä oikeaa, joka olisi ymmärtänyt hänen vapaata ja uteliasta luonnettaan. Hän sanoi, että hän oli pitänyt kaikkia ihmisiä, joita hän oli tavannut, perheenään, ja että hän oli ollut tyytyväinen elämäänsä.

Prinsessat ihailivat vanhan naisen rohkeutta ja viisautta. He ajattelivat, että hän oli elänyt juuri sellaista elämää, jota hekin halusivat. He päättivät, että he jäisivät saarelle ja oppisivat vanhalta naiselta kaiken, mitä hän tiesi maailmasta. He toivoivat, että hekin voisivat löytää jonain päivänä sen oikean, joka jakaisi heidän unelmansa ja arvonsa.

Vanha nainen oli iloinen, kun hän kuuli prinsessojen päätöksestä. Hän sanoi, että hän oli aina toivonut saavansa tyttäriä, jotka olisivat hänen kaltaisiaan. Hän lupasi opettaa heille kaiken, mitä hän osasi, ja esitellä heille saaren asukkaat, jotka olivat kaikki ystävällisiä ja avoimia. Saarella asui ihmisiä eri puolilta maailmaa, jotka olivat löytäneet tiensä sinne eri syistä. He olivat kaikki oppineet elämään sovussa ja kunnioittamaan toistensa eroja. He jakoivat keskenään tietonsa, taitonsa ja kokemuksensa, ja he pitivät yllä saaren kauneutta ja rauhaa.

Prinsessat viihtyivät hyvin saarella, ja he oppivat paljon uusia asioita. He oppivat puhumaan useita kieliä, lukemaan tähtikarttoja, tunnistamaan kasveja ja eläimiä, tekemään käsitöitä ja taiteita, soittamaan erilaisia soittimia ja laulamaan eri tyylejä. He myös osallistuivat saaren juhliin ja rituaaleihin, joissa he tanssivat, leikkivät ja nauroivat yhdessä muiden kanssa.

He myös tutustuivat saaren nuoriin miehiin, jotka olivat yhtä komeita, älykkäitä ja rohkeita kuin he itse. He huomasivat, että heillä oli paljon yhteistä heidän kanssaan, ja että he olivat kiinnostuneita heistä. He alkoivat seurustella heidän kanssaan, ja he tunsivat, että he olivat löytäneet rakkautensa.

Eräänä päivänä he saivat kuulla, että heidän isänsä, kuningas, oli lähettänyt laivaston etsimään heitä. Hän oli saanut selville, että he olivat paenneet linnasta, ja että he olivat piiloutuneet tälle saarelle. Hän oli vihainen ja surullinen, ja hän halusi saada heidät takaisin. Hän oli päättänyt, että heidän piti mennä naimisiin niiden miesten kanssa, jotka hän oli valinnut heille, tai muuten hän julistaisi sodan saarta vastaan.

Prinsessat olivat peloissaan ja surullisia. He eivät halunneet lähteä saarelta, eivätkä he halunneet menettää rakkaitaan. He eivät myöskään halunneet, että saari joutuisi kärsimään heidän takiaan. He kysyivät vanhalta naiselta, mitä heidän pitäisi tehdä.

Vanha nainen sanoi heille, että heidän täytyi tehdä se, mikä oli heidän sydämensä mukaista. Hän sanoi, että heidän ei pitänyt antaa kenenkään pakottaa heitä tekemään jotain, mitä he eivät halunneet. Hän sanoi, että heidän piti uskoa itseensä ja rakkauteensa, ja että heidän piti puolustaa sitä, mikä oli oikein. Hän sanoi, että hän oli ylpeä heistä, ja että hän tukisi heitä, mitä ikinä he päättäisivätkin.

Prinsessat kiittivät häntä, ja he halasivat häntä. He päättivät, että he eivät lähtisi saarelta, vaan että he taistelisivat isänsä laivastoa vastaan. He sanoivat, että he olivat valmiita uhraamaan kaiken saaren ja rakkautensa puolesta. He pyysivät saaren asukkaita liittymään heihin, ja he saivat heiltä täyden tuen.

He valmistautuivat taisteluun, ja he rukoilivat, että he voisivat voittaa. He toivoivat, että heidän isänsä ymmärtäisi, että he olivat onnellisia saarella, ja että hän antaisi heille anteeksi. He toivoivat, että he voisivat elää rauhassa ja rakkaudessa saarella, joka oli heidän uusi kotinsa.

Tämä on sadun loppu. Toivottavasti pidit siitä. 😊

Satu on Bingin kirjoittama.

Globalisti - Presidentti

 Vaalimusiikkia.

 

Kuinka vahva Venäjä on?

Joissain piireissä ajateltiin, että Venäjä romahtaa Ukrainan sodan seurauksena; näin ei ole kuitenkaan tapahtunut vaan Venäjä porskuttaa edelleen. Itse en näitä romahdusteoreetikkoja uskonut vaan tiesin että kyllä Venäjällä on taistelukykyä pitkäänkin sotaan. Venäjä on iso maa ja sinne mahtuu valtavia tuotantolaitoksia ja ne voi olla piilotettu siten, että niitä ei pysty helposti havaitsemaan. Venäjä myös "valehtelee" ja "näyttelee" välillä vahvaa ja välillä heikkoa. Tämä tehdään sen takia, että vihollinen ei kykene paikantamaan todellisuutta vaan saadaan tuuditettua uneen ja harhojen valtaan. 

Samallalailla Yhdysvaltojen on arvioitu romahtavan mutta siellä sitä edelleen porskutetaan. Sama tietysti koskee Kiinaa.