Eräänä lämpimänä kesäiltana Risto istui lumpeenlehdellään ja selaili pientä muistivihkoaan.
"Hmm... olemme käyneet risteilyllä, syöneet rullakebabia ja pitäneet hyppykisat. Mitähän tekisimme seuraavaksi?"
Juuri silloin Jussi pomppi paikalle.
"Minulla olisi loistava idea!"
"No kerro!"
"Mennään koko porukalla pizzalle!"
Risto innostui heti.
"Mahtava ajatus! Kutsutaan kaikki mukaan."
Niinpä Risto lähetti lumpeenlehdestä taiteltuja kutsuja ympäri lampea. Pian paikalle saapuivat Jussi, Ari, Riston vanhemmat, pikkusisarukset, serkut, naapurilammen sammakot ja jopa vanha konnasammakko Kalle, joka tunnettiin siitä, ettei hän koskaan kieltäytynyt pizzasta.
Illan hämärtyessä koko sammakkopoppoo lähti iloisena kohti pientä pizzaravintolaa järven rannalla.
Ravintolan omistaja hämmästyi nähdessään pitkän vihreän jonon.
"Tervetuloa! Kuinka monta teitä oikein on?"
Risto laski nopeasti.
"Yksi... kaksi... kymmenen... viisitoista... hetkinen... kaksikymmentäkaksi! Ja Ari."
Ravintoloitsija nauroi.
"Sitten täytyy laittaa uunit kunnolla lämpenemään."
Hetken kuluttua pöydät täyttyivät höyryävistä pizzoista.
Oli Margheritaa, kinkkupizzaa, kasvispizzaa, kanaa, sieniä, pepperonia ja neljän juuston pizzaa. Pikkuiset sammakot ihastelivat erityisesti pizzojen venyvää juustoa.
"Katso tätä!" yksi sammakonpoikanen nauroi, kun juusto venyi melkein metrin pituiseksi.
Jussi maistoi ensimmäisen palan ja sulki silmänsä.
"Tämä on täydellinen."
Ari nosti limsalasinsa.
"Malja ystävyydelle!"
"Malja!" koko ravintola vastasi.
Risto huomasi nurkkapöydässä ujosti istuvan pienen sammakon, joka oli tullut ensimmäistä kertaa mukaan yhteiseen iltaan.
"Tule tänne meidän pöytäämme", Risto huikkasi.
Pieni sammakko hymyili varovasti ja istahti muiden seuraan. Hetken kuluttua hän nauroi jo yhtä iloisesti kuin kaikki muutkin.
Kun pizzat oli syöty, ravintoloitsija toi pöytään yllätyksen.
"Koska teillä oli näin iloinen seurue, saatte jälkiruoaksi jäätelöt talon piikkiin."
Koko sammakkopoppoo hurrasi niin kovaa, että ikkunan takana olevat lokitkin säikähtivät lentoon.
Kotimatkalla Jussi taputti vatsaansa.
"Nyt ei kyllä enää mahdu yhtään pizzapalaa."
Risto nauroi.
"Ei ehkä tänään. Mutta ensi viikolla voisimme taas keksiä uuden retken."
Ari nyökkäsi.
"Ystävien kanssa tavallisestakin illasta tulee juhla."
Lammen rannalle palattuaan koko sammakkopoppoo istui vielä hetken katsomassa tähtitaivasta. He juttelivat päivän hauskoista hetkistä ja sopivat, että seuraava yhteinen seikkailu olisi varmasti yhtä iloinen.
Ja niin lammen rannalla muistettiin vielä pitkään se ilta, jolloin koko sammakkopoppoo kävi yhdessä pizzalla – eikä tärkeintä ollut se, kuinka monta pizzaa syötiin, vaan se, että ne syötiin hyvässä seurassa.
Sen pituinen se. 🍕🐸🌙
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti