Sotaleikit eli War Games on varsin mukava elokuva. Elokuva kertoo älykkäästä tietokoneesta, joka nuoren pojan avulla, lähtee tekemään ydinsodasta totta. Kannattaa katsoa! Itse tykkään.
Elokuva on vuodelta 1983 ja tuolloin tietokoneet eivät vielä olleet kovinkaan älykkäitä. Äly on tullut vasta nyt laajojen kielimallien tuomisina. 1983 äly ei vielä ollut juurikaan.
Suomessa kansa iloitsee Venäjän ydiniskusta. Kristillisissä piireissä asia on erityisen ilon aihe. Reipas isku synnin pesään eli Helsinkiin on rukoilijoiden toive. Tälläinen isku voisi käytännössä pysäyttää satanismin leviämisen Suomessa. Sodoma ja Gomorra!
Kavoniuksen oikeusavustajana toiminut lakimies Lauri Saarelayritti
jo tavoittaa päämiestään viimeiset vuorokaudet ilman tulosta, koska
Kavoniukselta oltiin kielletty olemasta kenenkään yhteydessä. Tässä jo
tehtiin ensimmäinen virkavirhe, kuten Saarela tuossa antamassaan
haastattelussaan sanoo.
Nyt
tilanne on se, että koska Kavonius päätettiin vangita, niin nyt jutun
syyttäjillä, joita tässä tapauksessa on poikkeuksellisen suuri joukko 3
kpl... Joutuvat he valmistelemaan itse syytteen nosto oikeudenkäynnin
kahden viikon kuluessa. Sitten tätä vangitsemista voidaan jatkaa aina
kahden viikon välein uudelleen ja uudelleen.
Kavonius sai Vantaan vankilassa epileptisen kohtauksen, jonka seurauksena hänet jouduttiin siirtämään Hämeenlinnan sairaalaan, jossa hänelle tehtiin terveystarkastus. Vasta tänään torstaina Jaana pääsi soittamaan avustajalleen ensimmäistä kertaa, kun vankilan viranomaiset estivät häneltä yhteydenpidon nämä viimeiset kaksi vuorokautta.
Kristillisissä piireissä leviää huhu, että Allah on muslimien Supertekoäly. Onko tämä totta? Ilmeisesti on. Muslimit iskevät dollarinsa pöytää ja huutavat Jumalansa nimeä! Se on Suppe, todellinen Allah. Allah luokan Superäly. Onko kristityillä mitään vastaavaa? Missä on Jeesus luokan Superäly, missä? Kysyn vielä missä?
Lehtonen kertoo, että hän sai aineet päivätoiminnan keittiöstä. Nyt pullan paisto loppuu, ja pullat ostetaan jatkossa valmiina.
Pirkanmaan hyvinvointialue Pirhasta vahvistetaan lehdelle, että pullan paistaminen päivätoiminnan keittiössä ei ole enää sallittua. Pirhan mukaan kyse ei ole säästöistä vaan elintarvikelainsäädännöstä ja yhtenäistetyistä käytännöistä.
Valtiovalta vie viimeisetkin kahvin ja pullan rippeet kansalaisilta pois. Rahat annetaan sitten Amerikkalaisille ja Ukrainalaisille ilman vastinetta. Täytyy muistaa, että kahvilla luodaan sosiaalista pääomaa, joka on arvokasta. Melkein kaikkialla maailmassa on tällaisiä käytäntöjä, joilla luodaan ihmisten välistä pääomaa eli sosiaalista pääomaa. Sosiaalinen pääoma on ollut Suomessa aika korkea, koska suomalaiset ovat tykänneet jorista kahvin ja pullan ääressä tärkeistä ja vähemmän tärkeistä asioista. Asiat soljuvat paremmin kun on sosiaalista pääomaa. Jos kaikki pelkistetään yksinkertaisiksi tehokkuuslaskelmiksi niin todellinen tuottavuus voi romahtaa, koska ei ole yhteenkuuluvuutta. Sosiaalisen pääoman rakentamisen tulisi olla ensiarvoisen tärkeää. Kahvilla ja pullalla voidaan luoda yhteisiä kokemuksia ja laulaminen on todettu hyväksi tavaksi luoda sosiaalista pääomaa.
Korkean sosiaalisen pääoman vallitessa yhteiskunnassa yhteistyö sujuu suhteellisen hyvin ja ongelmat kyetään ratkomaan. Ristiriidoista ei päästä eroon eikä niistä edes tarvitse päästä eroon mutta toimintaa voidaan kehittää ja ohjata paremmin.
Nyt kannattaa totuuden puhujien valmistautua muutaman vuoden vankeusrangaistukseen. Suomessahan tälläisestä rikoksesta ei saa kuin muutaman hassun vuoden. Jossain Iranissa pistetään lonksuleukaiset pitkälle leivättömälle pöydälle tai henki pois. Yksi vaihtoehto, mitä on aikanaan paljon Itä-Euroopassa vanhoina hyvinä aikoina käytetty, että on laitettu lonksuttajat mielisairaalaan kovalle lääkitykselle. Kyllä se lonksutus siellä hullujen huonella loppuu.
Suurvalittaja Hautasurakoitsijan Päiväkirja ei ymmärrä että elämän realiteetteihin kuuluu, että ei töitä suomalaisella osaamisella ja palkkatasolla oikein maailman markkinoille myydä. Aikanaan, kun Nokia vielä pärjäsi, kännymarkkinoilla, niin suomalainen insinööri oli silloin halpa. Nyt ei enää ole. Kiinassa ammattitaitoinen ja pitkän kokemuksen omaava insinööri tienaa sellaisen 10 000 euroa vuodessa. Suomalainen työläinen on yksinkertaisesti liian kallis.
Suomi voi pärjätä vain tuomalla ulkomaista työvoimaa suuria määriä. Aikanaan Saksan talousihme luotiin ahkerilla ja halvoilla turkkilaisilla työläisillä. Ei niitä Mersuja saksalainen työläinen tee, kyllä sen työn tekee turkkilainen kovanaama työläinen. Sama aikanaan tapahtui Ruotsissa. Volvo ja muu teollisuus pyörivät suomalaisen ja itä-euroopan työläisten hiellä. Nyt kun kerrankin suomalaiset ovat päässeet samaan asemaan, niin sitten suomalainen työläinen pilaa kaiken.
Lännen rikkaille maille ainut tie on tuoda valtavia määriä työläisiä ja sitten teettää heillä hirveästi töitä. Totuus lienee, että normisuomalainen työläinen ei ole yksinkertaisesti riittävän kova tekemään töitä. Suomalaisen työläisen tulisi tyytyä osaansa, ja elää pelaamalla Fortniteä ja CS Gota. Lopettakaa sellainen uhoaminen työstä, kun ette kuitenkaan sitä pysty tekemään sellaisella ammattitaidolla ja ahkeruudella, jota nykymaailma vaatii. Nyky-Suomessa työläinen elää ihan hyvin vaikkei teekään työtä kiitos maahanmuuton. Älkää keinuttako laivaa vaan olkaa painolastina, ei teistä kuitenkaan mihinkään muuhun ole.
Tulevaisuudessa tekoäly oppii tekemään kaiken eli elämme nyt sellaista muutosaikaa. Tälläisenä aikana tulee valmistautua seuraavaan vaiheeseen eli tekoälyn ja robotiikan laajamittaiseen käyttöön yhteiskunnassa. Jos asiat sujuvat hyvin ja kukaan ei keinuta laivaa; niin suomalaiset elävät loppuelämänsä tekoälyn luomassa yltäkylläisyydessä. Kenenkään ei tarvitse tehdä mitään järkevää työtä. Poliitikoille voidaan järjestää rajattomasti politikointimahdollisuuksia. Rikkaat saavat pröystäillä kartanoissaan ja köyhillekin riittää ruokaa ja huvituksia rajattomasti.
Ahkerille ja tunnollisille poliitikoille voidaan kaikille järjestää Presidentin paikka virtuaalitodellisuudessa. Siellä sitten voivat hallita ja käydä sotia ihan miten haluavat ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Moni poliittinen vaikuttaja ei Suomessa ymmärrä elämän tosiasioita. Pidemmän päälle ihminen ei pärjää tekoälylle mutta meillä ihmisillä voi silti olla rooli. Nyt kansalaisten pitäisi vain hyväksyä elämän tosiasiat. Työtä ei tarvitse tehdä kuin sen verran että saadaan asiat pyörimään. Liikaa ei kannata tehdä, koska pidemmän päälle tietokoneet ja robotit osaavat tehdä kaiken - eli ihan aikuisten oikeasti kaiken.
Pidemmän päälle tulee sitten tärkeäksi muodostaa käsitys miten haluamme kehittyä. Yksi mahdollisuus on, että kansalaiset pidetään tyytyväisenä sirkuksella ja ilmaisella leivällä eli jatketaan nykymenoa. Tämä on ehkä se järkevin tie. Toisaalta voimme tietysti sanoa ei tekoälylle ja tehdä hommat itse mutta tälläinen politiikka on kyllä aika rankkaa, koska joudumme sitten kilpailemaan kuitenkin sellaisten maiden kanssa jotka käyttävät tekoälyä. Tuo on suomen kansalle aivan liian rankka tie. Järkevintä ja vastuullisinta lienee maksimoida tekoälyn hyödyntäminen mutta säilyttää ainakin näennäinen ymmärrys järjestelmistä, että emme ole aivan supertekoälyn orjia vaan meillä on ainakin jonkinlainen oma kyvykkyys toimia.
Supertekoälyn kehittyessä ollaan lopulta siinä vaiheessa, että tekoälyjen puheesta ei enää saa ihmisjärjellä mitään selvää. Tietokoneet joutuvat puhumaan meille kuten ihminen puhuu kissalle tai koiralle.Ymmärrämme asioista yhtä vähän. Voimme kuitenkin näytellä ymmärtävämme jotain. Ehkä Supertekoäly sitten pitää meitä ihmisiä arvokkaina muistoina ajasta, jolloin biologinen äly oli ykkönen. Tavallaan ihmiset saavat silloin elää miten haluavat. Koneet voivat sitten järjestää ihmisille lajityypillistä viihdettä.
Suomessa puhutaan paljon työttömyydestä ja ihmetellään työpaikkojen puutetta. Mutta totuus lienee julma, kansa ei ole yksinkertaisesti työkykyistä. Suomessa lienee täystyöllisyys sen kansan osan parissa, joka on oikeasti työkykyistä.
Suomeen tuli iso tilaus. Nyt saatiin sitten työtä ja leipää Suomeen. Stubbia esikuntineen voi onnitella. Halvallahan se laiva täytyy tuottaa, mutta eiköhän siitä plussan puolelle kuitenkin päästä, vaikka moni on epäillyt kaupan kannattavuutta. Saadaan sinne Amerikkaan kuitenkin myytyä paljon suomalaista terästä ja muuta tavaraa. Moni on epäillyt sitä, että kuinka monelle suomalaiselle tulee rahaa, mutta täytyy muistaa, että kyllä se puolalainenkin laivanrakentaja ostaa Suomesta ruokaa ja jossain sen täytyy asuakin.
Ilkka Vakkuri on vähän turhan kriittinen. Ei sitä kannata liikaa miettiä. Bisnes on bisnestä ja sillä selvä. Laivanrakennus on kilpailtu ala ja tekijöitä on paljon. Jäänmurtaja osaaminen on kuitenkin erikoisosaamista ja sitä ei kaikkialla ole. Eli hintataso on ehkä vähän parempi. Täytyy muistaa kuitenkin, että jos et kokoaika rakenna jäänmurtajia, niin osaaminen katoaa. Osaaminen säilyy vaan kun rakennetaan jäänmurtajia. Asiat ovat siinä mielessä tietysti selkeitä, että jos et tee, niin et kehity vaan jäät jälkeen. Tässä mielessä jäänmurtajatilaus on tärkeä ja arvokas. Jäänmurtajatilaus mahdollistaa isot tuotekehitysinvestoinnit. Ei maailmassa ole enää nykyään sellaista toimialaa jossa ei olisi kilpailua. Kilpailuilla toimialoilla hinnat ovat yleensä sen verran alhaiset että niillä ei pääse juhlimaan. Kilpailuilla markkinoilla voitot harvoin ovat kovin suuria eli pitää olla tyytyväinen ruisleipään. Ruisleipä on luksusruokaa tavalliselle kansalle.
Työläisille saadaan myytyä kananmunia ja makkaraa. Pienistä virroista ne isotkin rahavirrat syntyvät. Kun ei kansa viitsi kännyjä tehdä; niin täytyy tehdä jäänmurtajia. Jotain täytyy aina keksiä.
Ei nykyaikana enää pysty Suomen kokoiset maat itsenäisesti tekemään isoja asioita. Asiat on pakko tehdä yhteistyönä. Ei näitä asioita kantasuomalaisten varaan voi rakentaa. Bisnes on globaalia ja työvoimaa täytyy hankkia ympäri maailmaa. Globaalitalous vaatii globaalit hankintaketjut. Tasavallan presidentti Stubb on varmasti tietoinen asioista. Globaalissataloudessa täytyy touhuta globaalisti. Pääoma, työvoima, raaka-aine markkinat ovat kuitenkin globaaleja, ei siellä pärjää kansallisvaltiollisella ajattelulla, pitää ajatella isosti ja globaalisti; muu ei auta.
Nokian hallitus tekee päätökset kuten muutkin
firmat. Suomi on kärsinyt eniten Venäjän pakotteista ja tulee vielä
kärsimään lisää. Kannattiko uhrata Suomen talous jonkun ukrainan takia
joka on pohjaton kaivo euroille.
Näinhän se on. Suomi uhrasi Nokian Ykrainan pelastaiseksi? Kansalaisten tulisi nyt kysyä valtiojohdolta kannattiko uhrata Suomen talous jonkun Ukrainan ja NATO:n takia. NATO:sta tulee vielä valtavia laskuja tulevaisuudessa. Rahat laitettiin mitään tekemättömiin lentokoneisiin, joilla ei tosisodassa tee juuri mitään. Tekoäly ja droonit jyrää. Ihminen ei taistelukentällä pärjään vaan on lähinnä painolasti.
Itse olen Kiina fani ja mielelläni ottaisin Kiinan Kommunistisen puolueen jäsenkirjan jos ne vaan antaisi sen. Kannattaa tilata kaikki Temusta ja muista laadukkaista verkkokaupoista. Isketään luu kurkkuun suomalaiselta porvarikauppiaalta ja tilataan kaikki kommunisteilta. Turpiin vaan!
Länsiporvari nauraa mennessään pankkiin ajamalla sinne laadukkaalla kiinalaisella autolla. Mersu tai Bemari ei enää riitä kun on kerran tottunut kiinalaiseen laatuautoon.
Suomalainen duunari: katko kahleesi. jolla Länsiporvari on sinut ja lapsesi sitonut. Sinulla ei ole muuta hävittävää kuin kahleesi. Ostamalla Temusta juotat cyaniidia porvarille. Se antaa pienen opetuksen todellisesta kommunismista.
Nyt Trump ja Putin ovat saaneet rauhan Ukrainaan. Maailman kansat iloitsevat.
Olipa kerran kaksi valtavaa valtiomiestä, Donald Trump ja Vladimir Putin, jotka elivät maailmassa, jossa sota oli repinyt Ukrainan maata vuosien ajan. Ihmiset olivat väsyneitä, kaupungit raunioina, ja toivo rauhasta oli hiipumassa.
🌍 Satu alkaa
Eräänä päivänä, kun taivas oli harmaa ja tuuli puhalsi kylmästi Mustalta mereltä, Trump heräsi unesta, jossa hän näki Ukrainan lapset leikkimässä yhdessä venäläisten ja amerikkalaisten lasten kanssa. Hän päätti, että nyt oli aika tehdä jotain suurta – ei vain puhua, vaan toimia.
Samana yönä, tuhansien kilometrien päässä, Putin istui metsästysmajassaan ja katseli vanhaa karttaa Euroopasta. Hän mietti, kuinka historia oli täynnä konflikteja, mutta myös sovintoja. Hän kuuli tuulen kuiskivan: "Rauha on vahvuutta."
🤝 Kohtaaminen
Trump ja Putin tapasivat salaisessa paikassa, vanhassa luostarissa Karpaattien vuoristossa. Heidän mukanaan ei ollut kenraaleja, ei neuvonantajia – vain kaksi miestä ja yksi tavoite: rauha.
He puhuivat koko yön. He eivät aina olleet samaa mieltä, mutta he kuuntelivat. He jakoivat tarinoita lapsuudestaan, peloistaan ja toiveistaan. Lopulta he löysivät yhteisen sävelen: kumpikaan ei halunnut jäädä historiaan sodan jatkajana, vaan rauhan tekijänä.
🕊️ Rauhan ihme
He laativat sopimuksen, joka ei ollut täynnä byrokratiaa vaan lupauksia: aseet vaikenisivat, rajat kunnioitettaisiin, ja Ukraina saisi itse päättää tulevaisuudestaan. He kutsuivat Zelenskyin mukaan, ja yhdessä he allekirjoittivat "Karpaattien rauhansopimuksen".
Koko maailma seurasi, kun ensimmäiset ukrainalaiset ja venäläiset sotilaat halasivat toisiaan rintamalla. Lapset palasivat kouluihin, ja peltoihin kylvettiin jälleen vehnää.
📜 Lopuksi
Trump ja Putin eivät olleet täydellisiä, mutta he tekivät jotain, mitä kukaan ei uskonut mahdolliseksi. He osoittivat, että joskus satu voi muuttua todeksi – jos vain uskaltaa kuunnella, ymmärtää ja antaa rauhalle mahdollisuuden.
Ja niin Ukraina sai hengittää vapaasti, ja maailma oppi, että rauha ei synny voimasta, vaan tahdosta.
Haluatko jatkoa tälle sadulle – ehkä siitä, miten ihmiset alkoivat rakentaa uutta yhteistä tulevaisuutta?
🌱 Uuden alun siemenet
Karpaattien rauhansopimuksen jälkeen maailma seurasi ihmeissään, kuinka Ukraina alkoi kukoistaa. Ensimmäisenä päivänä rauhan julistuksen jälkeen ihmiset kokoontuivat Kiovan keskustorille – ei protestoimaan, vaan juhlimaan. Soittajat toivat esiin vanhoja kansanlauluja, ja lapset juoksivat vapaasti, ilman pelkoa sireeneistä.
Trump ja Putin, jotka olivat aiemmin tunnettuja kovista sanoistaan, alkoivat puhua uudella äänellä. Trump perusti "Rauhan rakentajat" -aloitteen, joka lähetti amerikkalaisia insinöörejä ja opettajia auttamaan jälleenrakennuksessa. Putin puolestaan avasi rajan kulttuurivaihdolle – venäläiset taiteilijat ja kirjailijat saapuivat Ukrainaan jakamaan tarinoita ja oppimaan paikallisista perinteistä.
🏗️ Yhteistyön ihmeet
Ukrainaan rakennettiin uusi kaupunki, nimeltään Sovinto. Sen arkkitehtuuri yhdisti itäisen ja läntisen tyylin: kirkontornit ja lasiset innovaatiokeskukset seisoivat rinta rinnan. Kaupungin keskellä oli Rauhanpuu – tammi, jonka juurelle jokainen vierailija sai istuttaa oman toivonsa.
Kouluihin tuli uusi oppiaine: "Yhteinen historia", jossa lapset oppivat sekä Ukrainan että Venäjän näkökulmia menneisyyteen. He eivät enää pelänneet toisiaan, vaan oppivat ymmärtämään.
🎨 Kulttuurin nousu
Taide kukoisti. Ukrainalaiset ja venäläiset muusikot loivat yhdessä sinfonian nimeltä Hiljaisuus ennen aamunkoittoa, joka esitettiin YK:n yleiskokouksessa. Trump istui eturivissä, Putin vieressään, ja molemmat nousivat seisomaan esityksen lopussa – ei poliittisista syistä, vaan koska he olivat liikuttuneita.
📖 Satu jatkuu
Ja niin, rauha ei ollut vain sopimus paperilla – se oli tarina, joka eli ihmisten sydämissä. Trump ja Putin eivät olleet enää vain johtajia, vaan symboleja siitä, että jopa kovimmat voivat muuttua, jos he antavat tilaa kuuntelulle ja toivolle.
Ukraina ei ollut enää vain maa – se oli todiste siitä, että satu voi muuttua todeksi, kun ihmiset uskovat siihen tarpeeksi.
Haluatko nähdä, miten tämä satu päättyy – tai ehkä jatkaa siitä, miten maailma muuttui tämän rauhan myötä?
🌅 Satu päättyy toivoon
Vuodet kuluivat, ja Karpaattien rauhansopimus jäi historiaan yhtenä ihmiskunnan suurista käännekohdista. Ukraina oli noussut tuhkasta – ei vain jälleenrakennettuna maana, vaan symbolina siitä, että rauha on mahdollista, vaikka lähtökohdat olisivat kuinka vaikeat.
Trump palasi Yhdysvaltoihin, missä hän perusti Rauhaninstituutin, joka koulutti tulevia johtajia neuvottelun ja sovinnon taidoissa. Putin vetäytyi politiikasta ja ryhtyi kirjoittamaan muistelmiaan – ei vallasta, vaan siitä hetkestä, kun hän valitsi rauhan.
🌍 Maailma muuttui
Muut maat seurasivat esimerkkiä. Israel ja Palestiina aloittivat uuden vuoropuhelun. Korea yhdistyi kulttuurifestivaalin kautta. Afrikan sarvessa entiset viholliset istuttivat yhdessä metsää, jonka nimeksi tuli "Ymmärryksen lehto".
YK:n päämajassa pystytettiin veistos, jossa kolme kättä – ukrainalainen, venäläinen ja amerikkalainen – pitivät toisiaan. Sen juureen oli kaiverrettu sanat: "Rauha ei ole heikkoutta. Se on rohkeutta nähdä ihminen toisessa."
📚 Viimeinen sivu
Ja niin satu päättyi, ei pisteeseen, vaan pilkkuun. Sillä rauha ei ole koskaan valmis – se on jatkuva valinta, joka tehdään sydämessä, sanoissa ja teoissa.
Lapset Ukrainassa kasvoivat aikuisiksi, jotka eivät muistaneet sotaa, vaan tarinan siitä, miten kaksi miestä – Trump ja Putin – päättivät kuunnella toisiaan.
Ja kun he kertoivat sen sadun omille lapsilleen, he lisäsivät aina lopuksi:
"Jos he pystyivät siihen, ehkä mekin pystymme."
Haluatko, että kirjoitan tästä sadusta runon tai vaikka laulun? Tai ehkä haluat sadun toisesta näkökulmasta – vaikka Zelenskyin silmin?
👁️ Zelenskyin silmin – sadun viimeinen luku
Volodymyr Zelensky seisoi yksin Mariupolin rannalla, jossa meri oli hiljainen ja taivas kirkas. Hän katseli horisonttiin, mutta hänen ajatuksensa olivat menneisyydessä – niissä päivissä, jolloin sirpaleet lentelivät ja toivo oli kuin hauras liekki tuulessa.
🕊️ Muutos alkaa
Kun Trump ja Putin saapuivat Karpaattien luostariin, Zelensky oli epäileväinen. Hän oli nähnyt liian monta lupausta, jotka murenivat ensimmäiseen laukaukseen. Mutta jokin heidän katseessaan oli muuttunut – ei enää valtapeliä, vaan vilpitöntä halua löytää tie ulos sodasta.
Zelensky ei tullut neuvotteluihin valtiomiehenä, vaan isänä, miehenä, joka oli nähnyt kansansa kärsimyksen. Hän toi mukanaan kirjeen, jonka pieni ukrainalainen tyttö oli kirjoittanut: "Haluan leikkiä ilman pelkoa."
💬 Sanojen voima
Neuvottelujen aikana Zelensky ei huutanut, ei vaatinut – hän kertoi tarinoita. Hän puhui vanhasta opettajasta, joka jatkoi opetusta kellarissa pommitusten aikana. Hän kertoi nuoresta sotilaasta, joka kantoi haavoittuneen vastapuolen taistelijan turvaan. Hän näytti, että ukrainalaiset eivät halunneet kostoa – he halusivat elää.
Trump kuunteli. Putin nyökkäsi. Ja silloin Zelensky tiesi: rauha oli mahdollinen.
🌄 Uusi aamunkoitto
Kun sopimus allekirjoitettiin, Zelensky ei juhlinut. Hän meni hiljaa takaisin Kiovaan ja käveli Maidanin aukiolla. Siellä hän näki vanhan naisen istuttamassa kukkia pommikuoppaan. Hän pysähtyi, kumartui ja auttoi.
Hän ei enää ollut vain presidentti – hänestä oli tullut rauhan vartija.
📖 Viimeinen ajatus
Zelensky kirjoitti päiväkirjaansa:
"Rauha ei tullut sankareiden miekasta, vaan ihmisten sydämistä. Jos Trump ja Putin voivat muuttua, ehkä maailma voi. Ja jos maailma voi, ehkä tyttö voi leikkiä ilman pelkoa."
Ja niin sadun viimeinen luku ei ollut loppu – se oli alku uudelle tarinalle, jonka kirjoittajina olivat kaikki ne, jotka uskoivat, että rauha ei ole unelma, vaan valinta.
Haluatko, että teen tästä runon, monologin tai vaikka näytelmäkohtauksen Zelenskyin näkökulmasta?