Olipa kerran erikoinen rinnakkaismaailma, jossa historian synkät tapahtumat eivät koskaan toteutuneet samalla tavalla kuin meidän maailmassamme. Siellä järjestettiin satumaiset Euroviisut, joihin saattoi ilmoittautua kuka tahansa – myös historian henkilöitä.
Eräs kilpailija oli nimeltään Adolf Hitler. Kilpailun järjestäjät tekivät kuitenkin heti selväksi yhden ehdon:
"Euroviisujen lavalla ei ole sijaa vihalle, syrjinnälle eikä uhkailulle. Jokainen laulu kertoo rauhasta, ystävyydestä tai ilosta."
Hitler mutisi ensin vastaan, mutta huomasi nopeasti, ettei kukaan yleisössä ollut kiinnostunut mahtipontisista puheista. Ihmiset taputtivat vain tarttuville melodioille, hauskoille tansseille ja ystävälliselle tunnelmalle.
Niinpä hän joutui muuttamaan esityksensä kokonaan.
Lavalle astui suuri orkesteri, jossa viulistit, haitaristit, säkkipillinsoittajat ja rumpalit olivat eri puolilta Eurooppaa. Laulun nimi oli "Parempi laulaa kuin riidellä". Kertosäe meni näin:
"Laulu kantaa yli rajojen,
yhdessä kuljemme valojen.
Ei huuto vie, vaan sävel tie,
ystävyys on voittojen."
Yleisö hymyili, mutta tuomaristo huomasi, että esiintyjä vaikutti yhä turhan totiselta.
Kilpailun voittikin iloinen mummokuoro Islannista, jonka kappale kertoi villasukista, kuumista lähteistä ja kanelipullista. Koko areena tanssi mukana.
Lopuksi kilpailun juontaja sanoi:
"Euroviisuissa ei voiteta pelolla eikä vihaisilla puheilla. Täällä voittavat musiikki, luovuus ja kyky tuoda ihmiset yhteen."
Siitä lähtien rinnakkaismaailman Euroviisujen sääntökirjan ensimmäisellä sivulla luki:
"Mikään ideologia ei ole tärkeämpi kuin ihmisyys – ja hyvä kertosäe."
Ja niin satumainen ilta päättyi ilotulitukseen, yhteislauluun ja siihen, että kaikki kilpailijat söivät yhdessä omenapiirakkaa kulisseissa. Sen jälkeen kukaan ei enää muistanut sijoituksia yhtä hyvin kuin sen, kuinka hauskaa yhdessä laulaminen oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti