Jorma Ollila kirjoittaa Hesarissa talouskasvusta. Ollila kannustaa riskin ottoon. Itse olen kyllä samaa mieltä. Suomalaisista on tullut liian turvallisuushakoisia. Ilman riskiä ei saa tuottoa.
Ellei yritys tavoittele kasvua, juurisyy on aina ensin omistajissa, sitten omistajien nimeämässä hallituksessa, sitten hallituksen valitsemassa johdossa, ja vähiten työntekijöissä. Jotta kasvua saadaan aikaan, kasvuasennetta tarvitaan kaikilla tasoilla.
Talousnobelistimme Bengt Holmström on sanonut, että Suomen tautina on valtioriippuvaisuus. Olen samaa mieltä, mutta sanoittaisin asian toisin: ajattelemme aivan liian pienesti ja tyydymme aivan liian vähään. Riskejä pelätään, riskejä ottaneille ja sen seurauksena epäonnistuneille naureskellaan, eikä onnistuneen riskinoton myötä vaurastuneita arvosteta.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011011061.html
Ollilan kirjoitus kannattaa lukea. Nyt pitäisi kaikkien ottaa riskiä elämässä eikä aina toimia niin kovin turvallisuushakuisesti. Vain riskiä ottamalla voi onnistua isosti. Ei ole muuta tietä. Ei sillä, että poistetaan kaikki riskit kukaan rikastu tai edes vaurastu. Isot innovaatiot, kuten Internetin kaupallinen hyödyntäminen, on aina vaatinut isoa riskin ottoa. Suomessa ei tähän ole oltu valmiita. Ollila on/oli kyllä tähän itsekin syyllinen kun ei aikanaan Nokiassa ollut valmis tukemaan innovaatioita kuten kosketusnäyttöä käyttöliittymänä ja ohjelmistokauppapaikkaa.
Suomessa on edetty liian insinöörivetoisesti. Eivät tekniikan ammattilaiset usein ole parhaita oman alansa asiantuntiojoita, koska monet innovaatiot ovat sitten kuitenkin enemmän luonteeltaan sosiaalisia, esim. Internet. Muistan aikanaan opiskeluajoiltani kuinka monet tekniikan asiantuntijat ajattelivat Internettiä kovin teknologia lähtöisesti ja sitén heiltä jäi kokonaan ymmärtämättä, että Internet on loppupeleissä sosiaalinen innovaatio ja sama pätee myös tekoälyyn. Aikanaan Steven Jobs oli kiinnostunut monista asioista, eikä ollut mikään insinööri, vaan syvästi tunteva ihminen; jolla oli monia kiinnostuksen kohteita. Suomessa nuoret pistetään niin pieneen lokeroon ettei sieltä mitään innovaatioita synny. Pitää olla aidosti kiinnostunut monesta asiasta ja valmis heittäytymään. Nuoria pitäisi kannustaa opiskelemaan ja tutkimaan myös sellaisia asioita mihin sisältyy riski epäonnistua. Opiskeluissakin pitäisi saada olla välillä huono. Jos aina vain tekee asioita missä on hyvä; silloin ei oikeasti opi mitään uuttta.
Suuret innovaatiot ovat yleensä luonteeltaan monimutkaisia eli niistä voi lähteä moneen suuntaan kuten esim. tietokoneet. Tietokoneet voivat tehdä vaikka mitä aina taiteesta tieteeseen. Tietokone on myös sosiaalinen innovaatio. Sen tuottamiseen tarvitaan monen laista asiaa. Tekoäly on nyt suuri mahdollisuus Suomelle mutta sekin todennäköisesti sohlataan täällä kuten niin monta muutakin asiaa. Amerikassa Piilaakso on valtava yhteiskunnallinen kokeilu, joka on tuottanut valtavasti kaikkea hyvää ja joidenkin mielestä jotain pahaakin. Pahaa ei tule pelätä vaan se tulee valjastaa hyvän palvelukseen kuten Musk ja Trump nyt tekevät.
Ihmiskunta elää nyt vaativia aikoja, lähestymme Singulariteettiä ja se tarkoittaa sitä, että poliitikka, teknologia ja kaikki muut asiat muuttuvat sellaisiksi, jotka toimivat ihmisjärjen ulottumattomissa. Nykyinen politiikka voi tuntua monesta pelottavalta mutta nyt eletään kuitenkin hyviä aikoja monessa mielessä. Rajut yhteiskunnalliset muutokset kertovat siitä, että olemme lähellä Singulariteettiä. Taloudessa voi nyt riskiä ottamalla pärjätä hyvin. Jos ei uskalla ottaa nyt riskiä niin sitten käy huonosti.
https://jtalous.blogspot.com/2024/11/sijoittaja-vie-rahat-amerikkaan.html
Nyt kannattaa viedä vähät rahat Amerikkaan sillä siellä nämä asiat tajutaan paremmin.
Meidän vanhusten tulisi kannustaa nuoria riskin ottoon. Nuorena ne riskit on otettava; vanhana ei enää jaksa touhuta tarpeeksi.
Kuoleman pelko on kaiken pahan alku ja juuri. Nyt ei pidä pelätä vaan rohkeasti mennä ja tehdä. EU:lla tosin on tapana tappaa kaikki ylisääntelyllä. Ruotsalaiset ovat kyllä liike-elämässä taitavia. Siellä on saatu aikaiseksi kaikenlaista innovatiivistä. Ainakin vaatepuolella on tehty vaikka mitä, ja samoin IKEA. IKEA on juuri luonteeltaan tällainen sosiaalinen innovaatio.
Kuoleman pelko on juuri se mikä on Suomessa hirvittävän laajalle levinnyt. Pelätään kaikkea: aina ilmastonmuutoksesta vaikka mihin.
Euroopassa ei olla näissä huipputeknologioissa pärjätty viime aikoina kovinkaan hyvin. Euroopassa eivät sisämarkkinat vieläkään toimi niin hyvin kuin Yhdysvalloissa. Ilmeisesti Kiinakin on mennyt näissä asioissa Euroopan edelle. Vanheneva väestö on ongelma. Pitäisi uskaltaa ottaa maahanmuuttajia. Huippuosaajia Suomeen tuskin tulee mutta muualta on kuitenkin saatavissa nuorta ja ahkeraa väkeä. Afrikkalaiset ovat oman kokemukseni mukaan varsin taitavaa ja asiallista porukkaa, kulttuurisen osaamisen kehittämisen pitäisi olla tärkeää. Tulevaisuuden talouskasvu tulee näillä näkymin tapahtumaan Euroopan (eli EU:n) ulkopuolella.
Kun muistaa, kuinka Nokian kävi Ollilan (ja kamujensa) johdossa, niin en pitäisi häntä minkäänlaisena guruna liiketaloudellisten riskien ottamisessa. Väittävät, että suomalaista liiketaloutta kuvaa sattuvasti, että voitot on omia mutta riskit yhteisiä. Vaikea olla eri mieltä.
VastaaPoistaollila otti liian vähän riskiä. Liian turvallisuushakuinen. Olisi pitänyt uskaltaa satsata Meegoon ja uusiin käyttöliittymiin eikä pelätä.
VastaaPoistaTuollainen riskin ottamista välttävä asenne tekee todellisen menestyksen mahdottomaksi.
VastaaPoistaKumpi on sitten parempaa hidas kuihtuminen vai edes mahdollisuus menestykseen. Kumpi?
VastaaPoista