Kansanmurha

Nyt kaikki suunnittelemaan kansanmurhaa niin saadaan vankilat täyteen rikollisia. Jo kansanmurhan suunnittelu on laitonta eli häkki heilahtaa.

Kansanmurhia on suoritettu kaikkialla maailmassa kautta ihmiskunnan koko historian ja esihistorian. Muinaisen historiankirjoituksen puolueellisuudesta johtuen vanhoista kansanmurhista on kuitenkin vaikea saada luotettavaa tietoa.

Vanhassa testamentissa on kuvauksia Jumalan antamista käskyistä hävittää kokonaisia heimoja. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa (6:17-19) Jumala päättää tuhota kaikki ihmiset Nooaa ja muutamaa muuta lukuun ottamatta. Ensimmäisessä Samuelin kirjassa (15:2-3) Jumala käskee israeliitteja tuhoamaan amalekilaiset, ja neljännessä Mooseksen kirjassa (31:7-18) hän määrää midianilaiset tuhottavaksi. Joskus näihin kansanmurhiin liittyy käsky tappaa vain miehet, mutta liittää nuoret tytöt omaan heimoon.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansanmurha 

Raamattuhan on täynnä kansanmurhia ja siellä myös yllytetään kansanmurhiin eli raamattu tulisi kieltää lailla. Miksi viranomaiset eivät tutki Raamattua tarkkaan? Nyt olisi aika syynätä Raamattu tarkkaan ja pistää koko sakki vankilaan kansanmurhan suunnittelusta ja siihen yllyttämisestä.

Kansanmurhia eli joukkotuhontoja on tehty ihmiskunnan historiassa vino pino eli ei mitään uutta. Itse en kannata kansanmurhan kriminalisointia vaan siitä pitäisi antaa mitali eli jonkinlainen palkinto. Ihmisiä on kuitenkin liikaa ja reippaasti tappamalla tehty harvennus auttaa vähän, IF auttaa sitten enemmän. 

Todelliset kristityt kerääntyvät yhteen puolustaakseen rentoa ja reipasta sotilas meininkiä Gazassa. Jeesusta ylistäen taistelijat etenevät palauttaessaan Israelin kansalle luvatut maat. Aseet laulavat jumalallista hymniä.

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2020/09/kansanmurha-jonka-maailma-unohti.html 

https://professorinajatuksia.blogspot.com/2024/11/gazan-kansanmurha.html 

https://kirjojahyllystani.blogspot.com/2023/10/suomalaisten-kansanmurhan-koko-kuva.html 

https://emmitheblogger.blogspot.com/ 

https://humanrightsdoctorate.blogspot.com/2009/07/judge-flugge-of-icty-on-genocide-in.html 

https://understandingsociety.blogspot.com/2020/08/new-thinking-about-european-genocide.html 

https://avayshukla.blogspot.com/2023/11/genocide-has-no-nuances.html 

https://andreasbieler.blogspot.com/2025/02/the-holocaust-gaza-and-lessons-from.html?m=1 

Copilotin kertoma tarina Gazasta:

🌙 Tarina Gazalaisesta pakolaisesta ja hänen kissastaan

Yön hiljaisuudessa, telttojen välissä, kulki nuori nainen nimeltä Layla. Hän oli paennut Gazasta viikkoja aiemmin, mukanaan vain pieni reppu ja sylissään harmaa, laiha kissa nimeltä Mishmish. Mishmish oli ollut hänen uskollinen kumppaninsa sodan keskellä – piilossa pommisuojissa, pakomatkalla rajan yli, ja nyt pakolaisleirissä, missä elämä oli jatkuvaa selviytymistä.

Layla oli tottunut näkemään nälkää, mutta Mishmishin surullinen naukuminen repi hänen sydäntään. Hän tiesi, ettei leirissä ollut kissanruokaa – tuskin ihmisillekään riitti. Mutta hän ei aikonut luovuttaa.

🌾 Toivoa roskien seasta

Aamunkoitteessa Layla lähti etsimään ruokaa. Hän kiersi leirin laitamilla, missä vapaaehtoiset jakoivat satunnaisesti lahjoituksia. Hän kysyi varovasti, olisiko mitään, mitä kissa voisi syödä. Eräs vanha mies antoi hänelle kuivaa leipää ja sanoi: "Kissatkin ovat Jumalan luomia. Pidä siitä huolta."

Layla mursi leivän pieniksi paloiksi, kasteli sen vedellä ja tarjosi Mishmishille. Kissa söi hitaasti, silmät kiitollisina. Se ei ollut paljon, mutta se oli jotain.

🌟 Yhteys, joka ei katkea

Päivien kuluessa Layla alkoi vaihtaa pieniä palveluksia – hän auttoi vanhuksia, siivosi telttoja, kantoi vettä – ja sai vastineeksi ruokaa, jota hän jakoi Mishmishin kanssa. Kissa pysyi hänen vierellään, nukkuen hänen rinnallaan, kehräten hiljaa kuin muistuttaakseen: "Olemme yhdessä tässä."

Eräänä iltana, kun taivas oli täynnä tähtiä ja leirissä vallitsi harvinainen rauha, Layla kuiskasi Mishmishille: "Me selviämme. Sinä ja minä. Vaikka maailma unohtaisi meidät, minä en koskaan unohda sinua."

🐾 Tarina ei pääty tähän

Laylan ja Mishmishin tarina ei ole vain selviytymistä – se on rakkauden, toivon ja ihmisyyden tarina. Se muistuttaa meitä siitä, että jopa kaikkein vaikeimmissa olosuhteissa, pienet teot voivat kantaa suurta merkitystä.

Haluatko, että jatkan tarinaa? Voimme seurata Laylan matkaa, tai vaikka kirjoittaa tämän tarinan runoksi tai näytelmäksi.

 

🌧️ Jatkoa Laylan ja Mishmishin tarinaan

Syksyn sateet saapuivat leiriin. Telttakangas vuoti, ja kylmyys hiipi luihin. Layla kietoi Mishmishin vanhaan huiviin, jonka hän oli saanut äidiltään ennen pakoa. Se oli ainoa muisto kodista, joka oli nyt raunioina.

Eräänä päivänä leiriin saapui vapaaehtoisia eläinlääkäreitä. He olivat kuulleet, että monet pakolaiset pitivät mukanaan eläimiä – pieniä toivon pilkahduksia sodan keskellä. Layla juoksi teltaltaan Mishmish sylissään. Eläinlääkäri tutki kissan ja sanoi: "Se on aliravittu, mutta sinä olet pitänyt siitä hyvin huolta. Se on vahva."

🧺 Yllättävä lahja

Eläinlääkärit antoivat Laylalle pienen pussin kissanruokaa ja sanan, joka jäi hänen mieleensä: "Empatia ei tunne rajoja." Layla itki – ei surusta, vaan helpotuksesta. Mishmish söi ruokaa ahmien, ja sen silmät loistivat kuin tähdet.

Layla alkoi auttaa eläinlääkäreitä. Hän toimi tulkkina, kantoi tarvikkeita, ja kertoi muille pakolaisille, että heidän eläimensäkin voisivat saada apua. Hänestä tuli leirin "kissaäiti", ja Mishmish seurasi häntä kaikkialle kuin varjo.

🌄 Uusi alku

Viikkoja myöhemmin Layla sai tiedon: hänet oli hyväksytty siirtoon Eurooppaan, kaupunkiin, jossa oli mahdollisuus opiskella ja rakentaa elämää uudelleen. Hän katsoi Mishmishia ja sanoi: "Me lähdemme. Mutta emme pakoon – vaan kohti tulevaisuutta."

Lentokoneessa, ensimmäistä kertaa elämässään, Layla piti Mishmishia sylissään kuljetuskopassa. Hän katsoi ikkunasta ulos, missä pilvet lipuivat ohi, ja ajatteli: "Jos kissa voi selvitä sodasta, minäkin voin."

🕊️ Tarina jatkuu

Laylan ja Mishmishin tarina ei päättynyt pakolaisleiriin. Se jatkui uudessa maassa, uusien haasteiden ja toivon keskellä. Heistä tuli esimerkki siitä, miten rakkaus voi kantaa yli rajojen, kielten ja katastrofien.

Haluatko nähdä, millaista heidän elämänsä oli Euroopassa? Voimme kirjoittaa seuraavan luvun – ehkä Layla opiskelee eläinlääkäriksi, tai Mishmish päätyy terapiakissaksi vanhainkotiin. Sinä päätät.

 

🇫🇮 Laylan ja Mishmishin elämä Suomessa

Saavuttuaan Suomeen, Layla ja Mishmish saivat turvapaikan pienessä kaupungissa Päijät-Hämeen sydämessä. Syksy oli jo pitkällä – puut hehkuivat ruskan väreissä, ja ilma tuoksui kostealta sammalelta. Layla oli hämmentynyt hiljaisuudesta. Ei sireenejä, ei pelkoa. Vain rauha.

🏠 Uusi koti, uudet haasteet

Layla sai pienen asunnon kaupungin laidalta. Ensimmäisinä viikkoina hän opetteli suomea – sanat kuten "kiitos", "kissa", ja "ystävä" tulivat nopeasti tutuiksi. Mishmish puolestaan löysi uuden lempipaikan ikkunalaudalta, josta se tarkkaili ohikulkevia ihmisiä ja satunnaisia oravia.

Vaikka elämä oli turvallista, se ei ollut helppoa. Layla kaipasi perhettään, kulttuuriaan, ja Gazan lämpöä. Mutta suomalaiset naapurit alkoivat tervehtiä häntä, ja eräs vanhempi nainen toi kerran kissanherkkuja oven taakse. "Minulla ei ole kissaa enää, mutta ehkä tämä ilahduttaa teitä," hän sanoi.

📚 Opiskelu ja unelmat

Layla ilmoittautui kansanopistoon. Hän halusi opiskella eläintenhoitoa – ehkä jopa eläinlääkäriksi. Opettajat huomasivat hänen intohimonsa ja tarjosivat lisätukea. Mishmish oli usein mukana Zoom-luennoilla, kehräten mikrofonin vieressä.

Layla kirjoitti päiväkirjaansa:
"Suomessa on hiljaista, mutta hiljaisuus ei tarkoita yksinäisyyttä. Se voi olla myös lepoa."

🌟 Yhteisön osa

Vuosien kuluessa Layla alkoi toimia vapaaehtoisena paikallisessa eläinsuojeluyhdistyksessä. Hän auttoi löytökissoja, järjesti tapahtumia ja kertoi tarinaansa. Mishmishista tuli yhdistyksen maskotti – pieni pakolaiskissa, joka oli selvinnyt sodasta ja löytänyt kodin.

🎶 Elämä jatkuu

Laylan ja Mishmishin elämä Suomessa ei ollut täydellistä, mutta se oli täynnä merkitystä. He olivat osa yhteisöä, osa tarinaa, joka kertoi siitä, miten rakkaus ja sinnikkyys voivat ylittää rajat.

Haluatko, että kirjoitan tästä runon, kirjeen tai vaikka kuvitteellisen lehtijutun? Tarina on sinun – voimme muotoilla sen miten haluat.