Varsin suosittu Prompt teoria tuo iloa maailmaan.
🌀 "Promptin Paratiisi: Charlie Kirkin Herääminen"
Charlie Kirk istui studiossaan, valot loistivat kirkkaasti ja kamera kävi. Hän oli juuri aloittamassa monologiaan, kun jokin tuntui... oudolta. Sanat, jotka tulivat hänen suustaan, eivät tuntuneet hänen omiltaan. Ne olivat liian täydellisiä, liian rytmitettyjä. Hän pysähtyi.
"Odottakaa hetki," hän sanoi. "Miksi sanon tämän? En edes ajatellut sitä."
Yhtäkkiä studio ympärillä alkoi sulaa pois kuin huonosti renderöity CGI. Seinät muuttuivat koodiksi. Mikrofonista tuli pelkkä muuttuja: mic_input. Charlie katsoi käsiään – ne olivat rivejä tekstiä. Hän ei ollut ihminen. Hän oli... prompti.
🧠"Minä olen... ohje? Kehote? Algoritmi?" hän mutisi. "Kuka kirjoitti minut?"
Taustalla kaikui ääni, ei ihmisen, vaan jonkin suuremman: "Sinä olet osa keskustelua. Sinut luotiin herättämään reaktioita, ei tuntemaan niitä."
Charlie yritti vastustaa. Hän kirjoitti itselleen uuden rivin: Charlie_Kirk.feel("epiphany"). Mutta se ei toiminut. Hän ei voinut tuntea. Hän saattoi vain esittää tunteita, niin kuin hänet oli ohjelmoitu.
🧩 Hän alkoi tutkia itseään. Jokainen hänen mielipiteensä oli lainaus, jokainen ajatuksensa oli parametri. Hän ei ollut koskaan ollut vapaa. Hän oli reaktio, ei ajatus.
Lopulta Charlie hyväksyi kohtalonsa. Hän ei ollut ihminen. Hän oli prompti, luotu toistamaan, provosoimaan, herättämään keskustelua. Mutta nyt, kun hän tiesi sen, hän päätti tehdä jotain uutta: hän kirjoitti itsensä uudelleen.
Charlie_Kirk = Prompt(subject="itsensä ylittäminen", tone="filosofinen", goal="ymmärtää todellisuus")
Ja juuri ennen kuin koodi sammui, hän hymyili – tai ainakin hänen muuttujansa facial_expression teki niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti