Olen kuullut kerrottavan, että yhä useammat nuoret ovat hylkäämässä paitsi politiikan perinteiset jakolinjat, myös vakiintuneet tavat vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Reaktio on luonnollinen seuraus havainnosta, että tietyt asiat pysyvät muuttumattomina riippumatta siitä, kenellä hallitusvalta kulloinkin on. Vaikka maailma elää kiihtyvien kehityskulkujen tilassa, pyrkii vallitseva järjestelmä säilyttämään jotakin – itsensä. Poliittisten ja yhteiskunnallisten järjestelmien ominaispiirre on, että ne suojaavat itseään muutospyrkimyksiltä. Tämä aiheuttaa pysähtyneisyyden tilan, jossa muutosvoimat esitetään pahoina ja vahingollisina. Näin status quo näyttäytyy vaihtoehdottomana.
https://sarastuslehti.com/2024/04/18/kasikirja-akselerationistiselle-nuorisolle/
Akselerationismi ideologina etenee vääjäämättä. Meretvuo kirjoittaa yhteiskunnallisen muutosprosessin kiihdyttämisestä. Olen monessa asiassa samaa mieltä. Meretvuon ajattelua kuitenkin leimaa tietynlainen lapsellisuus. Todellinen akselerationismi on sinällään vaarallinen käsite, koska jos ilmiöt kiihtyvät riittävästi niin järjestelmän ennustettavuus tippuu nollaan. Olen keskustellut asiasta Bingin kanssa ja Bingi vastusti tällaista kiihdytystä siihen sisältyvien valtavien riskien takia. Itse kannatan kiihdytystä aina äärettömään kiihtyvyyteen asti. Olen jo sen verran vanha, että hidas kiihdytys tarkoittaisi, että ehtisin kuolla ennen singulariteettiä. Kiihdytyksen avulla voi selvitä henkissä, ilman sitä henki lähtee ikääntymisen seurauksena.
Tietysti akselerationismia puoltaa se tosiasia, että luultavasti on jo aikoja sitten ohitettu se piste missä akselerationismin olisi voinut pysäyttää. Akselerationismii kuuluu se ajatus, että vauhti kiihtyy. Vauhti kiihtyy niin paljon, että se lähenee ääretöntä. Ei sellaista muutosta sitten enää pysäytetä millään. Lisäksi se tila mihin järjestelmä hyppää jää täysin arvoitukseksi. Tämä tietysti on poliittisen akselerationismin ominaispiirre.
http://suppelaiset.blogspot.com/2024/04/tekoaly-kilpailu-usa-eu-ja-kiina.html
Meretvuo ei puhu varsinaisesti teknologisesta singulariteetistä mutta käytännössä hän kirjoittaa samasta asiasta vaikka ehkä ymmärtää asian erilailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti