Maanviljely- ja paimentolaiskulttuurit

Mikael Rauhalahti kirjoittaa kulttuureista.

https://sarastuslehti.com/2024/04/03/maanviljelijat-ja-paimentolaiset/

Rauhalahden kirjoitus on ihan mukava. Voidaanko noin monimutkaisia asioita selittää tuolla logiikalla? Ainakin nyky-Länsimaat ovat jo aika kaukana maanviljelykulttuureista. Tietysti kulttuurin syvät uskomukset voivat vielä pohjautua tuollaisiin olosuhteisiin. En tiedä. Kirjoitus kuitenkin herätti joitain ajatuksia mutta tällainen uskomus, että tällainen paimentolais-, maanviljelykulttuuri jaottelu selittäisi kaiken on aika epärealistinen. 

Kyllähän länsimaiden ydin on pitkälti varsin sotilaallinen kulttuuri. Aikanaan oli ristiretket ja monien maiden kolonialismi.  Kolonialisimiakin on vaikea nähdä kyllä minään maanviljelykulttuurina. Myös viikingikulttuuri oli varsin ryöstelevä. Hevosten sijaan liikkuivat tosin laivoilla. Tietysti voidaan loputtomasti keskustella eri yhteiskuntien tapojen historiallisista kehittymisestä.

Jokatapauksessa ei ole mitenkään ilmeistä, että maanviljelykulttuurit yletön valta olisi aina hyvä asia ei pidä paikkaansa. Itse pitäisin kyllä järkevämpänä kehittää yhteiskuntaa sillä tavalla, että ei liikaa korosteta tiettyä ominaisuutta. Maanviljelykulttuuri ei kyllä sovellu nykyaikaan kovinkaan hyvin. Suuria pörssiyhtiöitä on kyllä vaikea nähdä minään viljelijöinä vaikka ne tietynlaista viljelytoimintaa harjoittavatkin.

Taloudessa tarvitaan myös niitä, jotka ottavat isoja riskejä. Riskisijoittajat ja muu korkean riskin sijoittaminen vaikuttaa kyllä enemmän paimentolaislogiikalta kuin pieneen tuottoon tyytyvä viljelytoiminta. Tosin aikanaan orjuuden avulla maataloudessakin saatiin isoja tuottoja sokerilla ja huumeilla. 

Täytyy muistaa, että yhteiskunnassa täytyy olla monenlaista toimijuutta, jotta tapahtuisi kehitystä. Ihan pelkällä viljelemisellä ei pitkälle pötki.

Siitä olen Rauhalahden kanssa samaa mieltä, että Suomessa ja muuallakin Länsimaissa ollaan turhan helposti höynäytettäviä hölmöjä. Sellainen maailman syleileminen ja maailman parantamiseen tähtäävä politiikka, jossa uhrataan oma hyvinvointi muiden toisella puolella maapalloa elävien ihmisten tähden, ei ole kovinkaan järkevää. Raamatullinen oppi posken kääntämisestä, kun siihen poskeen lyödään, ei ole kovinkaan järkevää eikä sitä pitäisi ihannoida. Tuskin Jeesuskaan ajatteli niin, että suomalaisten täytyisi kärsiä, että toisella puolella maailmaa täysin vieraat ihmiset saavat elää kunnon elämää samalla kun suomalaiset kärsivät nälästä ja vilusta valtion järjettömän toiminnan seurauksena. Ehkä tietty viisaus siitä, että ihmiset eivät kaikkialla ole näin hölmöjä, olisi viisaus, jonka voisi paimentolaisilta omaksua. 

Länsimaiden oman edun kannalta olisi viisasta toimia siten, että ei anneta maailman kansoille turhan ruusuista kuvaa Länsimaista, koska sitten petytään ja katkeroidutaan, kun Länsimaisten viemät arvot eivät todellisuudessa toimikaan kunnolla. Tällainen pettymys Länteen (jolla on jonkinlaisia ihanteita vielä jäljellä) on pitkässä juoksussa kestämätöntä. Ihmisille voi tulla järkytyksenä, että Lännen toitottamat arvot eivät sitten todellisuudessa olekaan niin hyviä. Tällainen syvä pettymys Länteen sitten luo katkeruutta, joka on toisaalta järjetöntä ja yhtä aikaa järjellistä. 

Länsi pyrkii siten reagoimaan tähän yrittämällä viedä arvojaan entistä kovemmin. Tämä sitten kiihdyttää prosessia aina vain kovempaan vauhtiin. Lopulta jossain vaiheessa tapahtuu katastrofaalinen romahdus eli Singulariteetti.