Ukrainan sodan sanotaan olevan kulutussotaa? Mitä sota sitten on muuta kuin vihollisen resurssien kuluttamista. Voiko sota olla muunlaista?
Sodassa katsotaan keltä ensimmäisen loppuu miehet ja aseet. Vaikea nähdä sotaa minään muuna. Voiko muunlainen sota olla edes olemassa? Tietysti jos toinen osapuoli on rajusti ylivoimainen niin ehkä tilanne on toinen. Suhteellisen tasaväkisten kanssa sota lienee aina kulutussotaa.
Münchenin turvallisuuskonferenssin jälkipuinti on jatkunut, ja moni kertoo tunnelman ja ennen kaikkea tilanteen olevan monella tavalla synkkä.
Yhdysvaltain entinen Venäjän-suurlähettiläs, Stanfordin yliopiston politiikan tutkimuksen professorina toimiva Michael McFaul kertoo aistineensa Münchenissä tuntemuksen 1930-luvusta, mitä hän luonnehtii ”pelottavaksi”.
Saatana on tuhoavana voima samalla luova olento. Luotu pitää aina tuhota välillä, että tulee tilaa uudelle.
Kertaamalla tapahtuneita hirvittävyyksiä ilta illan jälkeen televisiossa saksalaiset itse asiassa tekevät itselleen saman karhunpalveluksen, johon muukin maailma lankeaa. Natsidokumentit ovat tv-ohjelmista suosituimpia. Ne ovat tosiasiassa eräänlaista saatananpalvontaa, pahuuden palvontaa, jolla alitajunnan hallintaa tavoitellaan. Kauhuefektien kertaaminen toimii etäännyttävänä mekanismina, joka vain vahvistaa illuusiota siitä, että se mitä ruudulla tapahtuu ei sijoitu omien korvien väliin, vaan on tuolla jossain muualla, menneisyydessä, kaukana.
Itse tykkään katsella internetistä natsidokumenttejä. Niitä on paljon mm. Youtubessa, YLE:kin on jonkin verran. Hitler oli aikanaan kova touhuamaan. Natsidokumentit ovat mukavaa katsottaa. Se on varsin mukavaa katsottaa, kun Hitlerin joukot marssivat. Mukavaa. Harmitonta viihdettä.
Ihmisen tapaan toimia kuuluu sota. Sotaa käydään ja tullaan käymään hamaan ikuisuuteen asti. En jaksa uskoa, että nykyisen kaltainen rauhan aika kestäsii. Nythän on sitten kuitenkin suhteellisen rauhallista vaikka Ukrainassa soditaankin. Ihmiset tykkäävät sotimisesta. Monelle poliitikolle sota tarjoaa uran, joka ei olisi muuten mahdollista. Suomikin käy sotaa NATO:n nimissä. Miehiä lähtee rintamalle. Tällähetkellä vapaaehtoisina mutta tulevaisuudessa todennäköisesti pakolla. Sodassa ihmiset kastetaan luotisateella, mikäs sen mukavampaa.
Sotaa pidetään laajoissa kansalaispiireissä hyvänä asiana. Nykyään nuoret naiset kärsivät anoreksiasta. Sota parantaa tällaiset taudit. Kun ei ruuassa juurikaan ole vaihtoehtoa ja sitä ei ole saatavilla ylenmäärin. Tällaiset anoreksiat paranevat, tapahtuu ihmeparantumisia. Yhtäkkiä entinen anorektikko ja vegetaristi syö lihaan, ja se maistuu hyvältä. Todellisessa sodassa loppuu ihmisoikeuksista, ihmiset vain miten selvitä tykistökeskityksestä. Moraali paranee. Pienet asiat eivät enää ahdista. Ihmiset pystyvät uskomattomiin urotekoihin. Nuoret sotilaat juoksevat kuin jänikset konekiväärituloksen alla räjäyttämään bunkkerit.
Vatsaan haavoittuneet sotilaat, joilla on suolet ulkona. Naureskelevat vain ja kiristävät vyötä. He myös, että kyllä suolet sisällä kun on kunnon vyö. Tätä on todellinen sota, huumoria ja urotekoja. Sitten aikanaan kun tulee rauha. Yleensä näissä sodissa on kuitenkin jossain solmittu rauha. Rauha voi olla aika pitkäkin. Kuten nyt on ollut Länsimassa rauha toisen maailmansodan jälkeen. Rauha on kuitenkin herkkä ja kun sodan omaehtoisesti kokeneet kuolevat vanhuuteen, niin silloin nuorison parissa tulee taas tarve uroteoille. Näitä urotekoja harjoitellaan ja nyt Fortnitessä ja muissa nuorison suosimissa sosiaalipelimedioissa. Urotekoja harjoitellaan! Nuoret tottuvat sotaan! Ja se on hyvä, sillä sota on ikuista. Todellisille sotureille on varattu Valhassa pitopöytä ja jossa on tarjolla kaikenlaisia herkkuja.
Todelliset taistelijat kerääntyvät Valhallaan kuolemansa jälkeen. Odin kerää heidät taisteluun Ragnarökkiin. Hollywood tulee tekemään uroteoista ikuisesti pyöriviä elokuvia. Peleissä nämä sankariteot tulevat elämään ikuisesti.
– Meidän on pakko myöntää, että viime aikoina Suomen johdon retoriikka on saanut erittäin aggressiivisen luonteen, mikä luonnollisesti ja isosti hämmentää ja huolestuttaa meitä. Emmekä luonnollisestikaan voi jättää sitä huomiotta, Tshepa sanoi Lentalle.
Tshepa myös sanoi, että Suomen johto yrittää seurata ”Venäjän-vastaisen tunteen trendiä”.
– On ilmeistä, että he yrittävät olla samassa linjassa niiden haukkojen kanssa, jotka ajavat aggressiivista politiikkaa Natossa, Tshepa jatkoi.
Suomen pitäisi hankkia oma ydinase. Vain oma ydinase on riittävä pelote nykytilanteessa. Ydinase voitaisiin rakentaa yhteistyössä Ruotsin. Ruotsi on samanlaisessa asemassa kuin Suomi; oma ydinase toisi turvaa. Amerikkaan ei voi luottaa. Tuhoaisiko Yhdysvallat Pietarin jos tilanne sitä vaatisi. Tuskin. Voimme luottaa vain omaan ydiaseeseen, muu tuutulaulua. Herätkää! Herätkää, huutovat uskovaiset. Eikö nyt olisi kansan aika herätä,
Onko tekoäly keinotekoista vai ei. Jotkut ajattelevat, että tietokone ei koskaan kykene saavuttamaan "tietoisuutta". Kone tietoisuuden iso ongelma on, että sitä ei ole pystytty oikein määrittelemään eikä mittaamaan.
Itse pidän konetta älykkäänä jos se siltä tuntuu. Miten älykkyyttä voisi koneissa mitata kun ei sitä pystytä ihmisessäkään mittaamaan. Tietokone voi edistyä monella alalla valtavasti ja silti olla ihmistä huonompi jossain. Tosin täytyy muistaa, että monesti vertailukohtana käytetään poikkeuksellisen taitavaa ihmistä ja unohdetaan, että keskiarvo ihminen on paljon huonompi.
Kysymys on loppujen lopuksi monimutkaisesta yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Mitä eroa on "luonnollisella" ja "keinotekoisella"? Olemme siirtyneet yhteiskuntamalliin, joka on teknologisesti konstruoitu. Todellisuus siis luodaan teknologialla. Tämä näkyy mm. siinä, että ihminen voi olla transu. Elikkä myös sukupuoli tehdään teknologialla. Biologia on yhtä hyvin muunneltavissa kuin esim. ohjelmakoodi. Itse näen, että tietokoneet voivat hyvinkin olla monessa mielessä ylivoimaisia olentoja. Tietokoneet kykenevät sellaiseen oppimiseen ja pohdintaan, joka ei yksinkertaisesti onnistu ihmisiltä. Ihmisessä tuskin toteutuu kaikki älykkyyden muodot. Ihminen on jossain asiassa melko hyvä, mutta koneella on ihan erilaiset vahvuudet.
Jotkut ajattelevat, että meidän pitäisi teknologisella aikakaudella pidättäytyä sellaisissa olemisen muodoissa, jotka tyypillisiä "esiteknologisena aikana". Teknologiaa on tietysti aina ollut ja ihminen on rakentanut itsensä teknologian kautta. Tarkoitan tässä kuitenkin teknologisella ajalla suhteellisen uutta aikaa, jota määrittyvät siinä, että on käytössä suhteellisen paljon prosessoritehoa jamuistia. Nykyperspektiivistä primitiiviset prosessorit eivät luo samanlaista teknologista todellisuutta kuin vähän modernimmat.
Tekoäly ja ihmisäly ovat kaksi erilaista älykkyyden muotoa, joilla on omat vahvuutensa ja rajoituksensa. Tekoäly, tai keinoäly, viittaa koneiden ja ohjelmistojen kykyyn suorittaa tehtäviä, jotka vaativat älykkyyttä, kuten oppimista, päättelyä ja ongelmanratkaisua¹. Ihmisäly taas käsittää ihmisen luonnollisen kyvyn ajatella, ymmärtää, oppia ja sopeutua.
Tekoäly on jo tullut osaksi monia arkipäivän sovelluksia ja se on mullistanut monia toimialoja, kuten terveydenhuoltoa, rahoituspalveluita ja liikennettä. Se ei kuitenkaan korvaa ihmistä kokonaan, vaan pikemminkin toimii työkaluna, joka voi parantaa ihmisen suorituskykyä ja tehokkuutta³. Ihmisäly puolestaan on ainutlaatuinen kyky ymmärtää monimutkaisia tunteita, empatiaa ja luovuutta, jotka ovat ominaisuuksia, joita tekoäly ei vielä pysty täysin matkimaan.
Suomessa tekoälyä hyödynnetään laajasti ja maamme on nostettu useissa kansainvälisissä selvityksissä tekoälyvalmiuksien kärkivaltioiden joukkoon¹. Tämä osoittaa, että tekoälyllä on suuri potentiaali tukea ja täydentää ihmisen älykkyyttä, mutta samalla on tärkeää ymmärtää ja arvostaa ihmisen ainutlaatuisia kykyjä, jotka tekevät meistä inhimillisiä.
Bingin näkemys tekoälystä.
Joakim Vigelius alla olevalla (alempi) videolla pohtii juuri mitä on olla ihminen. Joakimin argumentaatio on minusta ongelmallinen: hänen käsityksen sukupuolesta juuri edustaa tällaista "lapsellista" halua palata luonnontilaan. Tällaista luonnontilaa ei luonnollisesti ole olemassa, ei ainakaan nykyään. Nyky ihminen on luotu teknologialla ja tulevaisuudessa tullaan luomaan entistä enemmän. Joskus aikanaan luola ihmisillä oli vain vähän kykyä muokata itseään ja ympäristöään. Ihminen kuitenkin älykkäänä lajina päätti, että on parempi ottaa tuotantovoimat haltuun kuin elää luonnon armoilla. Ihminen alkoi kehittämään maataloutta ja erilaisia siihen liittyviä teknologioita. Nyt olemme edenneet niin pitkällä, että materiaa pystytään muokkaamaan nanotasolla. Tämä on mahdollistanut valtavat harppaukset elintasossa. Ihminen ei enää ole samallalailla luonnon armoilla kuin aikaisemmin. Nyt ihminen kykenee valitsemaan miten halutaan kehittyä. Monet ovat sen tien, että he rakentavat itsensä uudelleen.
Vaikka esim. monet tieteen- ja teknologian saavutukset ovat sinällään aika vanhoja, niin käytännössä monet nykyteknologiat ovat aika nuoria. Ne ovat vielä niin nuoria, että niitä ei ole vielä kunnolla saatu käyttöön. Esim. optiset verkot ovat aika uusi innovaatio, koska niiden pitää levitä laajalle alueelle ja se vie aikaa.
Pääoman pitää myös kasaantua riittävässä määrin, että teknologinen yhteiskunta tulee mahdolliseksi. Tulevaisuudessa tulemme toivottavasti näkemään tämän ilmiön kiihtymisen nykyisestä etanavauhdista kohti teknologista singulariteettia.
Olipa kerran pieni kylä eteläisessä Suomessa, jossa kaikki tunsivat toisensa. Kylän keskustassa oli viihtyisä kahvila, joka oli tunnettu herkullisista pullistaan ja lämpimästä tunnelmastaan. Eräänä kauniina aamuna kahvilan omistaja, Leena, huomasi erikoisen vieraan astuvan sisään. Mies oli pukeutunut vaatimattomiin vaatteisiin, ja hänen ystävälliset silmänsä loistivat lämpöä.
Leena tervehti miestä ja tarjosi hänelle paikan ikkunan äärestä, josta avautui näkymä kylän rauhalliselle torille. Mies tilasi kupin kuumaa kahvia ja katsoi ympärilleen hymyillen. Hetken kuluttua kahvilaan asteli sisään toinen vieras, pieni sika, joka oli karannut lähitilalta. Kyläläiset olivat tottuneet näkemään eläimiä vapaana, mutta sika kahvilassa oli uusi näky.
Leena oli ensin hämmentynyt, mutta ystävällinen mies hymyili ja taputti tuolia vieressään, kehottaen sikaa liittymään seuraan. Sika kömpi tuolille ja katseli uteliaana ympärilleen. Mies jakoi pullansa sian kanssa ja alkoi kertoa tarinoita, jotka saivat koko kahvilan kuuntelemaan. Hän puhui ystävyydestä, toivosta ja siitä, kuinka tärkeää on jakaa hyvyyttä ympärilleen.
Kyläläiset kuuntelivat lumoutuneina, ja kun mies oli lopettanut tarinansa, kahvila täyttyi naurusta ja iloisista keskusteluista. Sika nautti seurasta ja herkuista, ja päivästä tuli kyläläisille unohtumaton. Mies, joka muistutti kaikkia Jeesuksesta hänen lämpimällä olemuksellaan ja viisailla sanoillaan, oli tuonut kylään ilon ja yhteisöllisyyden tunteen.
Ja niin, kyläläiset päättivät, että jokaisen tulisi aina toivottaa tervetulleeksi ne, jotka ovat erilaisia tai tarvitsevat seuraa – oli kyseessä sitten vieras mies tai pieni sika. Tästä päivästä lähtien kahvila ei ollut vain paikka nauttia kahvista ja pullasta, vaan se oli paikka, jossa jaettiin tarinoita ja ystävyyttä, ja jokainen oli tervetullut sellaisena kuin oli. Ja siksi kyläläiset muistivat aina tuon erityisen aamun, jolloin Jeesuksen ja sian tarina heräsi eloon heidän omassa pienessä kahvilassaan.
