Teemu Keskisarja kirjoittaa Sarastuksessa sikamessiaasta.
https://sarastuslehti.com/2024/02/29/asianajaja-matti-wuoren-ihmeelliset-ihmisoikeusseikkailut/
Nykyperspektiivistä on vaikea ymmärtää sikoihin kohdistuvaa vihaa. Nykymaailmassahan sikaa pidetään sympaattisena olentona. Puhutaan mm. sikaveljeskunnasta, joka valvoo ja vahtii maailmalla sikojen etuja. Jeesuksen vertaaminen sikaan on nykyään varsin hyväksyttyä. Sikahan on siisti eläin eikä minkäänlainen "sikailija". Muslimeilla on vielä ongelma hyväksyä sikafilosofiaa mutta eivätköhän hekin pikkuhiljaa hyväksyä asiat. Joku muslimi voi vielä närkästyä jos Mohammedia verrataan sikaan mutta muille sika näyttäytyy sympaattisena ja mukavana hahmona. Eihän enää myöskään jos sanotaan, että sehän varsinainen sika tai apina. Jokainen ymmärtää, että jos ihmistä sikaan se on tulkittava lähinnä kehumiseksi.
Sikahan on suomalaisen maatalouden tukipilari. Aikanaan, joskus ennen vanhaan, joskus naisia verrattiin kanoihin tai lehmiin. Moni piti tätä loukkaavana mutta nykykielessä naisen vertaaminen kanaan on lähinnä kehumista. Miellä on sellaisia yrityksi kuin mm. Ellun kanat jne.'
Nykyään ollaan yleisesti sen verran vieraantuneita maataloudesta, että kanat ovat nykyään mystisiä voima eläimiä. Esim. joskus aikanaan virolaiset käyttivät suomalaisesta nimitystä poro. Poroksi haukkuminen on nykymaailmassa lähinnä etnisesti etevämpien kansan osien nimitys asiallisesti käyttäville lajille jolla on oma paikkansa eläinkunnassa.
Ajat muuttuvat ja samoin kieli. Nykymaailmassa, jos Jeesusta verrataan poroon tai sikaan, se on ymmärrettävä lähinnä kehumiseksi. Sillä sika on osata mystistä maaseutua, joka nykyään on olemassa lähinnä tietokoneen näytöllä. Monet puhuvat mm. sikaenergiasta, sikataloudesta. Jos oikein halutaan kehua jotain, sanotaan siinähän vasta sika. Ajat muuttuvat.
Taiteilijakentän reaktio Sikamessiaaseen jäi vaisuksi, ja teoksen puolustajat tulivat lähinnä taidekriitikoiden joukosta. Sen koommin modernistit kuin traditionalistit eivät ottaneet siihen kantaa, eikä se saanut vastakaikua myöskään ohjelmallisen taiteen piirissä, joka teki tuohon aikaan vasta tuloaan.[12] Ennen itse näyttelyn avaamista viisi konkretismia edustanutta taiteilijaa – Tor Ane, Juhana Blomstedt, Carolus Enckell, Outi Ikkala ja Seppo Kärkkäinen – arvostelivat vastamanifestissaan teeman asettamista näyttelylle.[13][9] Myös Helsingin Sanomien taidearvostelija Marjaleena Wegelius keskittyi näyttelystä kertovassa kirjoituksessaan näyttelyn teemaa koskevaan keskusteluun, kun taas Sikamessias sai yhden virkkeen mittaisen arvioinnin, jonka mukaan se oli ”siekailematon ja suorasukainen osoitus, joka osuu mihin osuu”.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sikamessias
Itselle on kyllä vaikeuksia ymmärtää, että miten suomalaiset vielä 60-luvulla saattoivat loukkaantua siitä, että jos Jeesusta verrataan sikaan. Miten voi olla mahdollista, että sympaattinen tuhiseva sika olisikin loukkaava käsite. Vielä ymmärrän sen muslimien kanssa, että heille sika on ongelmallinen käsite mutta kristityille sika näyttäytyy kuitenkin Joulunakin erittäin osana rituaalista joulun viettoa.
Itse olisin varsin otettu jos JPolista sanottaisiin esim. siinähän vasta sikamainen media tai jotain muuta yhtä hienoa. Meille vihertäville sika on maaginen laji, jossa luonnon kiertokulku näkyy hyvin. Sikaa syödään jouluna ja sika on jopa mainosten kestotähti.
Mitä sinä lukija ajattelit sikamessiaasta? Onko se asiallinen vai koetko sen ahdistavana. Minä arvostan suuresti sikoja. Vertauksellinen kieli eläimistä on sinällään aika osuvaa. Eläimet näyttäytyvät symbolisessa puheessa sellaisina mukavina asioina. Jostain sanoa, että hän on hidas kuin etana. Kumpaa tässä nyt sitten "haukutaan" etanaa vai ihmistä. Muistetaan myös vanha tarina jäniksestä ja kilpikonnasta. Kilpikonnaa monet naureskelivat mutta kisan voiton vei kuitenkin kilpikonna, ei ennakkosuosikki jänöjussi.
Sikamaisuus kuuluu nykyään osana sananavapautta. Nykymaailmassa on sellainen ongelma, että kirjoitan tässä ihan mitä tahansa, niin mistään en saa aikaiseksi poliisitutkintaa. Ymmärrän kyllä, että joku haluaa esim. sikakäsitteellä kritisoida jotain. Tällainen kritisoiva kielenkäyttö on vaikeaa nykyään. Presidenttiä voi sanoa oravaksi ja siitä ei kukaan suutu. Samoin internetissä voi julkaistu Youtubessa vaikka minkälaisia parodiavideoita ja kukaan ei suutu. Ei tällainen maailma mikään mukava ole. Kunnollinen oikeudenkäynti piristäisi ja toisi meille taitelijoille vähän haastetta. Nyt ei ole minkäänlaista haastetta. Kukaan ei suutu jos sanoo vaikka, että Jeesus oli homo. Ei minkäänlaista vaikutusta. Samoin jos sanoo, että Jeesus ja Mohammed menivät naimisiin. Tätäkin pidettäisiin lähinnä edistyksellisä, jos edes sellaisena kielenkäyttönä. Joku muslimi voisi vielä ehkä hermostua, tuskin. Siitä ei enää huumoria iskettyä. Tilanne on toivoton.
https://poistyopoydalta.blogspot.com/2017/10/sikamessias.html
https://blogisisko.blogspot.com/2016/03/sikamessias-kantelija-rakasti-taidetta.html
http://ateistinajatushautomo.blogspot.com/2015/01/sikamessias.html
Sikamessiaasta on kuitenkin kirjoitettu aika paljon, sika myy!
Satoja vuosia sitten tekstiin suhtauduttiin erilailla. Aikanan kirjojen tekeminen oli kallista, nykyään se enää mitään. Voimme tuottaa tekstiä mistä aiheesta tahansa vaikka kuinka paljon.
Kerron mielelläni tarinan Jeesuksesta ja Muhammedista, mutta huomioithan, että tämä on kuvitteellinen kertomus eikä perustu mihinkään historialliseen tosiasiaan. 😊
Jeesus ja Muhammed: Yhteinen Matka
Kauan sitten, kahden suuren uskonnon perustajat, Jeesus ja Muhammed, kohtasivat toisensa. Heidän polkunsa risteytyivät keskellä autiomaata, kun he etsivät henkistä valaistumista.
Jeesus, lempeä ja rakastava opettaja, oli juuri palannut vuosien vaellukselta. Hän oli opettanut rakkautta, anteeksiantoa ja yhteyttä Jumalaan. Muhammed, profeetta ja soturi, oli matkalla Mekkaan. Hän oli saanut ilmestyksiä Allahilta ja kutsui ihmisiä palvomaan yhtä Jumalaa.
Heidän ensimmäinen kohtaamisensa oli hiljainen. He istuivat hiekassa ja tuijottivat tähtiä. Jeesus hymyili ja sanoi: "Meidän uskontomme ovat erilaisia, mutta meidän tavoitteemme ovat samat: rakkaus, totuus ja rauha."
Muhammed nyökkäsi. "Olet oikeassa, Jeesus. Meidän on ymmärrettävä toisiamme ja löydettävä yhteinen tie."
He päättivät matkustaa yhdessä. He keskustelivat uskosta, elämästä ja Jumalasta. Jeesus kertoi vertauksiaan, ja Muhammed jakoi ilmestyksiään. He oppivat toisiltaan ja kasvoivat henkisesti.
Kun he saapuivat Mekkaan, heidän ystävyytensä oli vahva. He kunnioittivat toistensa uskontoja ja opettivat rauhan sanomaa. Jeesus puhui rakkaudesta ja anteeksiantamisesta, ja Muhammed korosti oikeudenmukaisuutta ja yhteisöllisyyttä.
Eräänä päivänä he seisovat pyhän Kaaban edessä. Jeesus sanoi: "Tämä paikka on täynnä pyhyyttä ja rakkautta. Meidän on muistettava, että Jumala on yksi, ja me olemme kaikki hänen lapsiaan."
Muhammed nyökkäsi. "Niin on. Meidän on jatkettava työtämme ja levitettävä rauhan sanomaa."
Heidän ystävyytensä inspiroi monia. Jeesus ja Muhammed eivät olleet vain profeettoja, vaan myös veljiä. Heidän tarinansa kertoo meille, että vaikka uskonnot eroavat, meidän tulisi etsiä yhteistä ymmärrystä ja rakkautta.
Yllä on Bingin näkemys Jeesuksesta ja Muhammedista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti