Jos Suomessa halutaan olla edes lähellä huipputeknologian kärkeä niin se vaatii kovia uhrauksia. Suomi on kokoonsa nähden pärjännyt hyvin huipputeknologian tuottajana. Nyt kilpailut on kuitenkin koko aika kovenemassa Kiinan ja Intian nousun takia. Kiinalaiset ovat kovia monella alalla. He osaavat tehdä mikroprosessoreita ja kaiken maailman muita sensoreita. Kiinalaista tavaraa pidettiin yhteen aikaan heikkolaatuisena. Tänä päivänä kiinalainen tavara on monasti laadukasta. Laatu monesti ylittää saksalaisen laadun. Saksaa ei voikkaan enää pitää laatutavaran tuottajana vaan se monasti jäänyt jalkoihin. Itse nykyään melkein kun kaupassa käyn niin ostan kiinalaisen. Etenkin jos suomalaista vaihtoehtoa ei ole. Monasti ei ole. Eihän Suomessa tuoteta kovinkaan laajalti erilaisia tuotteita. Valikoimat ovat pienet. Suomalainen laatu on vieläkin aika korkea, mutta huipputeknologian puolella on vähän tarjontaa. Suurin osa suomalaisista merkeistä tehdään todellisuudessa Kiinassa. Esimerkiksi kännykät ovat nykyään kaikki Kiinassa tehtyjä.
Kiinalainen tuotanto on suomalaisen etujen mukaista. Ostamalla Kiinalaista saamme vaihtoehdon saksalaiselle ja amerikkalaiselle tuotannolle. Miksi tukisimme Saksaa tai Amerikkaa? Mitään järkevää syytä ei ole sillä eivät amerikkalaiset kuitenkaan Suomesta välitä. Saksan kanssa nyt on oltu tekemisissä kauan, mutta sinnekin lähinnä vain lähetetty valtavat omaisuusmassat (Lue Soneran 3G ja Fortumin Uniper). Valtavat omaisuusmassat sohlattiin sinne. Takaisinhan niitä rahoja ei koskaan saada. Siinä oli taas suomalaisten johtajien heikkous ymmärtää taloutta.
Suomalaisten kannattaisi ymmärtää se, että jo Saksassa liiketoiminta on niin isoa, ettei siellä oikein suomalaiset yritykset pärjää jos lähdetään saksalaisia mahtiyrityksien kanssa kilpailemaan. Kannattaisi pysyä hyvissä väleissä Ruotsin, Norjan ja Baltian maiden kanssa. Suomalaiset ovat menestyneet myös Venäjällä ja aikanaan venäläiset arvostivat suomalaista laatua. Tämä Venäjän kauppa on nyt kuitenkin myenetetty. Jostain Kiinasta on kyllä todella vaikea löytää korvaavia markkinoita. Helpot markkinat annettiin pois. Venäjällä oli hyvät mahdollisuudet tehdä liiketoimintaa. Eihän se nyt helppoa sielläkään ole mutta suomalaisilla niin hyvä maine, että tavara ja palvelut menivät hyvin kaupaksi ilmeiseti jopa hyvillä hinnoilla. Nyt jos Venäjän markkinaa yritetään korvata jollain toisella markkinalla niin kohdataan pahoja ongelmia. Isot markkinat niinkuin Yhdysvallat voivat olla periaatteessa ihan kiinnostavia mutta siellä liiketoimintatavat ovat ihan erilaisia. Valtaville markkinoille tavaran toimittaminen on tietysti tuotannon määrän suhteen hyvin edullista. Jos Yhdysvalloissa saa jalansijaa niin sinne kyllä voi myydä valtavat määrät. Ainut ongelma on hintataso ja laatu. Amerikassa on totuttu, että kilpailua on ja hintataso markkinoilla voi yllättää. Isot ostajat kyllä osaavat kilpailuttaa toimittajat ihan eri malliin kuin Venäjällä. Amerikassa ei kannata kuvitella, että Suomen maabrändillä myytäisiin ensimmäistäkään tuotetta tai palvelua. Myydäänhän Amerikkaan Finlandia juustoa ja vodkaa eli jonkinlainen tietoisuus siellä on. Nokiaa aikanaan kuviteltiin japanilaiseksi mutta nykyään ei Amerikkaan Nokian brändillä mitään kännyköitä myydä. En tiedä sitten verkoista. Yleensähän on ajateltu, että b2b myynti ei niinkään perustu Brändeihin mutta kyllä maine laatutoimittajana on silti tärkeää. Ei kukaan osta huonolaatuista tavaraa.
Kiinalaisilla on Amerikassa jalka kunnolla oven välissä jo sillä perusteella, että kiinalaisia siirtolaisia on siellä niin paljon. Kiinalaiset tykkäävät käydä keskenään Kiinalaista kauppa. Kiinalaiset ovat hyvin ylpeitä omasta osaamisestaan ja ostavat mielellään toisilta Kiinalaisilta. Tämä ilmeisesti pitää paikkansa myös Taiwanin osalta. Mannerkiinalaiset ja Taiwanin kiinalaisetkin pitävät toistensa puolta.
https://markkusiira.com/2024/02/13/amerikkalainen-ansa-taiwanissa/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti