Ari Ojapelto on kirjoittanut paljon teknologiasta ja työstä. Ennen nykyistä teknologista aikakautta voimanlähteenä käytettiin eläimiä ja orjia. Nämä takasivat jonkinlaisen elintason vapaille ihmisille. Liiketoiminta perustui orjiin. Sitten jossain vaiheessa ryhdyttiin ajattelemaan että orjuus ei ole hyvä asia. Ainahan orjuutta ja orjien kohtelua ovat jotkut nähneet pahana mutta välttämättömänä. Amerikan ja Brittien (ja muiden) valtavat omaisuudet on luotu orjatyövoimalla.
Teknologinen kehitys sitten mahdollisti jossain vaiheessa ainakin jonkinlaisen orjuudesta luopumisen. Yhteiskunnissa siirryttiin sellaiseen järjestykseen, että orjat siirtyivät vapaille työmarkkinoille. Ainakin osan orjista elintaso ilmeisesti laski. Sitten syntyivät nämä työväen vapautusliikkeet (Kommunismi, sosiaalidemokratia) jne. Myös naisten työvoima "vapautettiin" kodista "vapaille" markkinoille. En tässä viitsi kirjoittaa vapaista markkinoista mitään mutta Googlella varmaan löytyy jotain.
Teknologia kehittyi vuosikymmenten tieteellisten ja teknologisten läpimurtojen myötä. Prosessi vei pitkän aikaa. Piti keksiä kaikki luonnonlait ja matemaattiset menetelmät, että voitiin edetä teknologiassa ja tieteessä. Tarvittiin muun muassa differentiaaliyhtälöt, Fourier sarjat. Diskreetti matematiikka piti keksiä. Lisäksi tarvittiin matriimatematiikkaa ja kaikenlaista.
Paljon näistä asioista kirjoitettaessa pitää ymmärtää, että tällainen työläistä korostava tapa ajatella on syvästi marxistinen. Se on tavallaan sellaista tieteen kaapuun puettua työväen touhua. Tietynlailla teollinen yhteiskunta välttämättä koostuu työstä ja pääomasta. Työ on tässä kaiken lailla työ, lähinnä ihmistyö. Pääomaan kuuluu sitten kaikki muu. Pääoma on tavallaan varastoitunutta työtä. Lisäksi markkinoilla tapahtuu jatkuvasti kaikenlaista arbitraasia, eli riskistä ja kaikesta muusta käydään jatkuvat kauppaa markkinoilla. Markkinat on sitten tässä ymmärretty laajalti kaikkena sinä kaupan käyntinä, joka tapahtuu siksi että saadaan kaikki työpanokset käytettyä. Markkinoihin tietysti kuuluu myös se, että kieltäydytään kaupankäynnistä. Kaupan käynti on niin tärkeä osa yhteiskuntaa, koska sillä saadaan selville ne hinnat millä kauppaa käydään, riskit. Lisäksi täytyy vielä diskontata kaikki virrat jollain korkokannalla, jossa sitten riski mukana. Ja kaikki tieto markkinoista, kaikista markkinoista. Näitä on hirvittävä määrä väistämättä.
Kauppaa on käyty aina. Aina niukkaatta väistämättä, joka pakottaa käymään kauppaa. Kauppa on sellainen kone, joka pystyy muuntamaan minkä tahansa hyödykkeen toiseksi. Erityisesti satama on sellainen jonne viedään esim. sellua ja sieltä saadaan sitten vaikka autoja tai mitä tahansa muuta. Vaihtosuhde tietysti vaihtelee ja nykyään kauppaa käydään euroilla tai dollareilla eikä suoraan hyödykettä toiseen vaihtamalla (barter).
Nykyinen elintaso nousu pitkälle perustuu juuri tällaiseen kaupankäyntiin. Kansainvälisssä kaupassa saadaan aikaan valtavia tuottavuus nousuja sillä, että jokainen pystyy erikoistumaan omaan touhuunsa ja siten voi kehittyä siinä valtavan taitavaksi. Esim. suomalaiset ovat valtavan taitavia sellun tekijöitä. Ja Etelä-Korealaiset ovat taas valtavan hyviä tekemään kännyjä. Tässä tilanteessa kaikki voivat rikastua valtavasti sillä, että eri toimijat vain tekevät omaa juttuansa ja ostavat kaiken muilta. Tämä työnjako luo valtavia mahdollisuuksia uusille tavoille tehdä asiota. Esim. syntyy kokonaan uudelaisia asioita, ennen näkemättömiä. Esim. tekoäly on syntynyt valtavat tutkimuksen ja tuotannon tuloksena. Arvoketjut ovat modernissa taloudessa monella alalla varsin pitkiä ja vaativat tällaisia pitkälle erikoistuneita tuotantopanoksia. Mm. kaiken maailman koneita ja jne. Modernissa taloudessa erityisesti palveluala on tärkeää. Monella alalla on siirrytty siihen, että tuotannossa palvelut ovat erittäin tärkeitä. Teknologinen murros on luonut kokonaan uusia työmahdollisuuksia mm. videobloggareita ja taiteilijoita.
Aikanaan kun teollinen kapitalismi lähti kehittymään oli kerätty valtavia pääomavuoria orjakaupalla (puuvillan-, sokerin- ja tupakan tuotanto). Aikanaan keksittiin, että hiilestä saa halvalla energiaa tuotantolaitoksiin. Tämä vapautti valtavasti työvoimaa, joka voitiin sitten laittaa tekemään uusia asioita. Teknologia pystyi vapauttamaan työvoimaa uusien asioiden tuottamiseen olivat ne sitten ajatuksia, fyysisiä tuotteita, tai palveluita. Raha- ja pääoma markkinat kehittyivät. Talouden toiminnan lait ymmärrettiin paremmin ja niitä pystyttiin, jolloin saatiin tuottavuutta suuremmaksi.
Tämän ajan taloudessa moni perinteinen tapa toimia on tullut tiensä päähän. Markkinat luovat valtavasti mahdollisuuksia toimia. Moni työntekijä ei halua työskennellä perinteisessä teollisuudessa vaan etsii uusia mahdollisuuksia. Tämä on niin iso asia, että ei ihan yhdessä kirjoituksessa pysty kommentoimaan mitään.
Itse en juurikaan ajattele asioita työllisyyden kautta tai työnteon yleensäkään. Työ on näitten markkijärjestelmien jonkinlainen oheistuote. Samoin teknologiat ovat markkinoiden oheistuote. Markkinat luovat työtä, tiedettä ja teknologiaa. Analyysiä ei voi lähteä tekemään työstä, koska työ ole sillälailla perustavan laatuinen asia. Se on oheistuote.
Huonostikin toimivat markkinat luovat ympärilleen valtavaa vaurautta. Ei ole mitenkään mahdollista tuottaa tällaista vaurautta millään muulla menetelmällä. Jonkin verran tarvitaan keskitettyä hallintoa muttei liikaa. Markkinat ei kunnolla tuota kaikkia kysyttyjä hyödykkeitä, jotka voivat olla tarpeellisia. Näiden tuotanto täytyy organisoida jollain tapaa.
Erityisen tärkeää on, että hintasignaalit ja muut pääsevät kulkemaan talousjärjestelmässä vapaasti. Luonnollisesti ne ovat vääristyneitä tietyn optimin kannalta, mutta koska järjestelmä ei tarvitse kovinkaan hyvää dataa vaan pystyy toimimaan huonollakin datalla tämä ei ole käsittääkseni kovin suuri ongelma. Tietysti talousjärjestelmä ei koskaan saavuta mitään varsinaista globaalia optimia. Mitään optimitoimintapistettä ei todellisuudessa edes ole. Talouden ja yhteiskunnan toiminnan kannalta riittää, että signaalit siirretään ja käsitellään jollain tavalla.
Työ muuttaa luonnettaan koko aika. Syntyy uusia teollisuusaloja, ja uusia tehtäviä.
Poliitikot eivät ole vieläkään tiedostaneet, että markkinaehtoinen täystyöllisyys on nykyisen digitalisaation aikakaudella mahdotonta. Yrittäjyys on heille viimeinen oljenkorsi täyttämään katteettomat lupaukset uusien työpaikkojen syntymisestä.https://blogit.kansanuutiset.fi/maailmanparantajan-madonluvut/16-yrittajan-pahin-vihollinen-on-monikansallinen-yrittaja
Tällainen ajattelu, että talousjäjestelmä maksimoisi työllisyyden on täysin harhainen käsitys. Ei talousjärjestelmä tuota täystyöllisyyttä. Työvoiman kysyntä ja tarjonta on ihan eria kuin joku maksimointi ongelma. Talousjärjestelmä ei yleensäkään maksimoi tai minimoi mitään. Miksi se sellaista tekisi? Sellainenhan olisi järkeä vailla, ihan älytöntä. Lähinnä voidaan ajatella, että markkinat ja talous tuottavat jonkinlaisen lopputuloksen. Joka ei ole paras, ei luultavasti myöskään huonoin vaan jonkinlainen tulos. Taloudessa on väistämättä rajuja epälineaarisuuksia. Tällöin ei ole edes teoreettisesti mahdollista löytää mitään optimia. Ja emme kuitenkaan kykene havaitsemaan näitä talousjärjestelmän parametrejä, koska niitä ei kuitenkaan kyetä mittaamaan ja hallitsemaan. Eli siis rationaalinen talouden ohjaus ei missään perinteisessä mielessä ole edes teoreettisesti mahdollinen. Lisäksi on vielä paljon asioita mitkä ovat huonosti käsiteltävissä markkinoilla, koska niillä ei käydä kauppaa missään millään lailla. Esim. luonnon tila, ja muut mahdolliset asiat, joita on paljon. Lopputuloksena on järjestelmässä voi ajatella että touhutaan rationaalisesti ja vastuullisesti mutta todellisuudessa täysin järjetön, koska mitään loogisia tai yleensäkään mitenkään käsitelviä millään menetelmällä ei ole edes teoreettisesti mahdollista esittää.
Tähän täytyy vielä lisätä, että meidän käsitteet ovat täysin riittämättömiä käsittelemään näin monimutkaista sotkua. Jo pelkästään teknologia ja tiede ovat järjettömiä konstrukteja ettei niistä saa mitään kiinni. Jos ollaan rehellisesti liikkeellä. Kyseessä olevat aikajänteet ovat yhtä aikaa sekä pitkiä ja lyhyitä. Teknologia ja tiede ovat itsessään jo kovin monimutkaisia asioita. Järkevintä on yrittää tehdä jotain. En tiedä sitten mitä. Yksi keino voisi olla, että pyrittäisiin sellaiseen talouteen, joka olisi yksinkertainen että sitä voisi pohtia. Nykytalouden tuottavuus tulee kuitenkin juuri siitä, että järjestelmä on niin monimutkainen. Minusta järkevintä olisi luoda järjestelmään jonkinlaisia puskureita ja uusia polkuja, että jos tapahtuu katastrofaalista kyettäisiin jotenkin suojautumaan ainakin kaikista pahimmilta skenaarioilta. Puskureitakaan ei kannata tehdä liian suuriksi sillä silloin niistä olisi harmia.
Tänä vuonna valtamediat ovat nostaneet tikun nokkaan viikkokausiksi Kaipolan paperitehtaan (teollisuusala) sulkemisen, jossa hävisi 450 työpaikkaa. Vaikka samaan aikaan Nordea (palvelualalle piti tulla uudet työpaikat) heitti pihalle 1 600 työntekijää, valtamediat ovat olleet aivan hiljaa. Ilmeisesti siksi, että Nordeassa on useita vuosia investoitu 1,2 miljardia it-järjestelmiin – on ”kehitysvastaista” kritisoida julkisesti digitalisaatiota.
https://blogit.kansanuutiset.fi/maailmanparantajan-madonluvut/76-millaisia-ovat-uudet-digityopaikat
https://ariojapelto.blogspot.com/2024/02/97-meille-on-tuputettu-vaihtoehdotonta.html
Ottamatta sen enempää kantaa Väyrysen kannattajakorttisählinkiin, konsensustodellisuudessa eläville suomalaisille oli ehkä helpotus, ettei ehdokkaiden joukossa ollut ketään, joka olisi ikävillä kysymyksillään aiheuttanut ahdistusta ja kognitiivista dissonanssia kansalaissa ja muissa ehdokkaissa. Ainakin länsi-globaalin "sääntöpohjaisen järjestelmän" palvelijoina toimiville toimittajille poliittisen kiusankappaleen puuttuminen teki työn tavattoman helpoksi. Mediapapiston ideologinen yksisilmäisyys ei kuitenkaan poista todellisuutta, joten valtaosalle suomalaisille aikanaan paljastuva karu totuus tulee iskemään päin naamaa tavalla, johon heitä ei ole valmisteltu mitenkään.
Mutta ei mennä asioiden edelle. Tällä hetkellä on selvää, että presidentinvaalit voittanut Alexander Stubb tulee jatkamaan muiden ehdokkaiden tapaan ponnistelujaan Suomen viimeistenkin suvereeniteetin rippeiden luovuttamiseksi Yhdysvalloille ja EU:lle. Vaikka maamme presidentti-instituutiolla ei olekaan enää samanlaista valtaa kuin Urho Kekkosen aikana, kykenee markkinamiehenä tunnettu uusi presidentti avittamaan lopunkin Suomen myymistä kansainvälisille markkinoille sopivaan kilohintaan.
http://ylewatch.blogspot.com/2024/02/demokratiailveily-nimelta.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti