Köyhyys on Suomessa yleistä. Valtioeliitti on kehunut vaurautta ja kansan onnellisuutta, mutta totuus - kuten aina - on toinen. Suomen kansalla ei ole varaa ostella mitään luksusvaatteita. Hinta edellä mennään. Suomi ei voi oikein verrata Ruotsiin tai Saksaan, koska Suomi on yksinkertaisesti joillain mittareilla paljon köyhempi valtio. Ihmiset eivät aina muista, että valta osa suomalaisista on sen verran köyhiä ettei mitään kalliita vaatteita ole varaa yksinkertaisesti ostaa.
Nuorille annetaan televisiossa vähän harhainen kuva maailmasta. Samoin Internetissä surffaillessa jää sellainen kuva, että ihmisillä on paljon rahaa käytössään. Valtaosalle ihmsisitä asiat eivät ole näin. Varakkaita homoja ja lesboja varsin vähän.
Nuoret eivät oikein ymmärrä minkälaista vahinkoa he aiheuttavat taloudelle elokapinatouhuillaan. Metsätalous tuottaa vieläkin valtaosan Suomalaisesta hyvinvoinnista. Metsästä raha ei helpolla tule mutta tulee kuitenkin. Puuta voidaan myydä. Sellukin käy kaupaksi. Perinteinen sanomalehtipaperi ei ehkä myy niin hyvin tällä hetkellä mutta wc- ja talouspaperia menee varsin sutjakkaasti. Samoin tulostuspapereitakin menee aika mukavasti.
Nuoret eivät ymmärrä, että jos he tekevät vahinkoa taloudelle, niin silloin he omaa elintasoaan heikentävät. Me vanhemmat ihmiset ehdimme kyllä kuolla pois. Nuoret joutuvat itse vastaamaan niistä talousongelmista minkä he aiheuttavat. Eivät saksalaiset tai kiinalaiset suomalaisista välitä. Siellä on tienattava jollain tavalla kilpailluilla markkinoilla.
Aikanaan puhuttiin, että erikoistamalla eettisiin tuotantoon voi välttää kiinalaista kilpailua. Tämä varmasti pitää jossain määrin paikkansa mutta ongelmaksi nousee se, että köyhemmän pään kuluttajat joutuvat kuitenkin ostamaan kaiken hinnan perusteella eikä sellaiseen hifistelyyn tai sellaiseen vastaavaan jää kunnolla varaa. Jou Jäbä Sleisson Kalliosta ei pelasta vaikka joisi kuinka paljon Suffea. Jäbän varaan ei kyllä rakentaa mitään.
Suomessa toistaitoiset konsultit ovat höpöttäneet brändistä. Mikä tahansa tuotemerkkiä on kutsuttu brändiksi, unohtaen onnellisesti sen, että itse ainakin sanon brändiksi vai sellaisia tuotemerkkejä, jotka tulevat myyvät. Jos ei brändi myy kunnolla ja tuotettua merkittäviä rahavirtoja, ei se mikään ole. Joku suomalainen "brändi" ei se maailmalla todennäköisesti myy. Poikkeuksiakin tietysti on aina. Suomalainen brändi voi olla jollain kapealla nichellä kovakin sana mutta massamarkkinoille meillä ei Suomessa oikein ole voimaa. Nokia lienee vieläkin Suomen vahvin brändi vaikka onkin kärsinyt iskuja. Joku myy Fazer tietysti myy ja on siten oikea brändi. Globaaleja brändejä ei taida Suomessa olla Nokian lisäksi. Nokian brändin arvo kännymarkkinoilla voi olla aika pieni kun ei se näy myyvän muuta kuin peruspuhelimia, onhan sekin tietysti myyntiä. Peruspuhelimien myynti voi sinällään olla hyvinkin kannattavaa. Mitään Applen kaltaista brändiä ei edes Suomessa kannata haaveilla Nokian kännytoiminnan kaaduttua omaan mahdottomuuteensa.
Suomen markkinoilta on vaikea ponnistaa kansainväliseens suosioon. Suomihan oli vähän aikaa sitten vielä sen verran syrjässä, että kotimaisilla markkinoilla saattoi pärjätä aika pienellikin osaamisella. Nyt osaamisvaateet kasvavat kovasti, kun Suomeenkin tulee yrityksiä ympäri maailmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti