Zyskowicz ja optiot

Optioiden tavoitteena on motivoida johtoa trimmaamaan yritystä huippukuntoon. Zyskoviczin mukaan optiot ovat johtaneet moraalikatoon, joka ravistelee länsimaisen yhteiskunnan perusteita.

– Pitäisikö sanoa, että Jumalan kiitos, että Nokialla oli optioita, kun sen kurssi on laskenut ”vain” 95 prosenttia? Kuinka paljon olisikaan laskenut ilman optioita, Zyskowicz kysyy.

http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2013/04/07/zyskowicz-sslle-paljonko-nokia-olisi-laskenut-ilman-optioita/20135024/12

Ben Zyskovicz pohtii optioita ja Nokiaa. Nokian johto on kuitenkin niin myyrämäistä, etteivät edes miljardioptiot auta.

Johdon optioilla osakkeenomistajat haluavat yhdenmukaistaa sijoittajien ja yritysjohdon edut. Laajoissa tutkimuksissa on havaittu, että yritysten johtajat rupeavat herkästi veljeilemään työntekijöiden ja muiden sidosryhmien kuten tavarantoimittajat ja asiakkaat kanssa. Shareholder value unohtuu ja johto keskittyy olemaan mukavaa seuraa.

Yritysjohdon optioiden ymmärtämiseksi pitää ymmärtää shareholder value ja ainakin jotain optioista ja osakemarkkinoista. Länsimaisessa valtavirran talousajattelussa ajatellaan, että osakemarkkinat heijastavat  hyvin yrityksen arvoa ja että hinnat siirtävät informaatiota. Informaation siirtyminen sitten parantaa yritysten toimintaa. Shareholder valuen maksimoinnin ajatellaan ohjaavan yritysten toimintaa siten, että niiden kontribuutio yhteiskunnan hyväksi on silloin suurimmillaan. Tälläistä ajattelua on kyseenalaistettu mutta se on kuitenkin pitänyt pintansa kaikesta kritiikistä huolimatta.

Markkinat ovat pystyneet organisoimaan talouselämää varsin hyvin. Itse näen markkinat organisaatioiden jatkeena eli en siis näe, että markkinat, hierarkiat, verkot tai organisaatiot olisivat kovin erillisiä vaan ne ovat jatkumoita ja osittain toisilleen vaihtoehtoisia tapoja organisoida toimintaa. Kommunistista toimivaa talousteoriaa ei ole edes olemassa eli ainoaksi toimivaksi on jäänyt markkinajärjestelmä jos halutaan, että yhteiskunta kykenee toimimaan edes jollain tavalla. Markkinoille ei ole toimivaa vaihtoehtoa. Markkinat kaikista puutteistaan huolimatta ovat kaikista paras tapa ohjata taloutta. Jossain vaiheessa voi löytyä parempi tapa, mutta silloin maailma ei enää ole ihmisten hallussa.

Markkinoiden ylivoima johtuu nimenomaan ihmisen ominaisuuksista. Käsittääkseni muut organisoitumistavat voivat olla mahdollisia jos ihminen voidaan heittää ulos päätöksen tekijän asemasta.
http://thomastaussi.blogspot.fi/2013/04/seteli-on-sopuisampi-kuin-yksi-aani.html

Jotkut näkevät demokratian siten, että demokratia kykenisi korvaamaan markkinat mutta tälläinen näkemys on täysin harhainen. Ns. seteliselkärankainen on ylivoimainen talouden organisoija ja hyvinvoinnin luoja.

Pitkälle kysymys on siinä, että missä organisaatio on. Itse näen, että organisaatio ei todellisuudessa ole niinkään yritys vaan se on muualla. Iso osa organisaatioista ei siis muodostu minnekään selväpiirteisesti vaan elää jossain markkinoiden ja reaaliorganisaatioiden välisissä kytkennöissä eikä niinkään itse fyysisissä organisaatioissa vaan nimenomaan siinä informaatiossa minkä markkinat muodostavat.

Siis organisaatiot ovat information as organization. Informaatio ei siis ole osa organisaatiota vaan se on organisaatio. Nyt pitää ymmärtää vielä, että näen koko todellisuuden muodostuneena kentistä kenttäteoreettisessa mielessä enkä niinkään mistään atomisista yksiköistä. Luottamuskenttä luo markkinatodellisuuden kyvyn toimia reaalitodellisuudessa yhdessä näiden organisaatiopalasten kanssa.

Olen siis postmodernisti konstruktionisti ja en usko, että todellisuutta missään perinteisessä mielessä on olemassa. En ole myöskään universalisti vaan partikularistisesti non-post-humanisti. Kaikki aistihavainnot väistämättä tulkitaan ja luodaan käsitteillä eli käsitteavaruus on tärkeää ja miten sanat liittyvät toisiinsa (diskurssi). Todellisuus luodaan/neuvotellaan jatkuvasti.

Itse pidän superälyn käsitteestä ja siitä että toimintaa ja ajattelua ei pidä rajata vain ihmiseen. Länsimainen tiede on perinteisesti pitänyt ihmistä kaiken keskuksena jopa siinä määrin, että kaikki hyöty ja koko todellisuus on nähty pääsääntöisesti (ja yleensä vain) ihmisen etujen näkökulmasta. Kaikki hyödyt on laskettu vain ihmiselle. Länsimaisessa tieteessä ei ole nähty relevanttina pohtia muita mahdollisia tapoja elää. Shareholder value on minusta hyvä teoreettinen käsite, koska se toimii ihmisen ulkopuolella täysin teoreettisessa todellisuudessa. Ihmiskeskeisempi käsite olisi huono, koska se priviligioisi ihmisen muun yläpuolelle. Nyt ihminen on alisteinen shareholder valuelle eikä toisinpäin.

Tietyllä tavalla shareholder value on hyvin samankaltainen ajattelutapa kuin deep ecology. Molemmat syrjäyttävät ihmisen ajattelun keskeltä sivuun.
http://innosusi.blogspot.fi/2012/12/palkat-innovaatiot-ja-paaomat.html

http://enveconomics.blogspot.fi/2013/04/vandana-shiva-and-economic-growth.html

Perinteinen taloudellinen ajattelu on sulkenut esim. luonnon ulkopuolelleen ja vaikka ihminen onkin sen keskiössä niin ihminen on jopa sulkenut itsensä sen ulkopuolelle.
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=7360

http://jpoli.blogspot.fi/2013/03/keynes-ja-ymparisto.html

http://blog.hse-econ.fi/?p=5280

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/ulkomaat/2977377/useimmat-maat-pitavat-ilmastonmuutosta-turvallisuusuhkana

http://www.greenpeace.org/international/en/news/Blogs/makingwaves/chemical-fertilisers-china/blog/44517/