Ilmastopolitiikka on herkkä aihe. Tätä osoittaa sekin, että siitä väiteltäessä on käytetty ja käytetään äärimmäisen kovaa kieltä.
Nykyisen cityvihreän ilmastopolitiikan kannattajat nimittelevät ”denialisteiksi” niitä, jotka rohkenevat epäillä vallalla olevaa teoriaa hiilidioksidin vaikutuksesta ilmaston lämpenemiseen. Sama leima isketään niihin, jotka julkaisevat sen kanssa ristiriidassa olevia tutkimustuloksia.
Sana ”denialisti” on otettu keskustelusta, joka koskee toisen maailmansodan aikana toteutettua holocaustia, juutalaisten joukkotuhoamista. Holocaustin kieltäjiksi leimataan usein niitäkin, jotka pyrkivät käymään asiallista keskustelua siitä, kuinka paljon holocaustin uhreja oli, keitä he olivat ja ketkä tuhoamiseen osallistuivat.
Omalta osaltani olen todennut, että en ole denialisti. Uskon siihen, että hiilidioksidin määrä ilmakehässä vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen. Siitä lähtien kun olin lukenut vuonna 1972 ilmestyneen Rooman klubin raportin ”Kasvun rajat”, olen toiminut ihmisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi.
Kiistanalaista on, kuinka suuri vaikutus hiilidioksidilla on, ja mikä osuus sen määrästä on peräisin ihmisen toiminnasta.
Selvää on, että ilmastonvaihteluun vaikuttavat hiilidioksidin lisäksi monet muut tekijät. Tieteellistä tutkimusta niiden selvittämiseksi tulisi voimakkaasti lisätä, jotta voisimme ennakoida tulevaa kehitystä ja ottaa ne ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa huomioon.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/paavovayrynen/ilmastokeskustelussa-on-kahdenlaista-denialismia/
Ilmeisesti Paavo Väyrynen ei ole lukenut blogiaan kunnolla läpi sillä siitä saa sen kuvan, että Paavo Väyrynen kyseenalaistaa Juutalaisten joukkotuhonnan (Holocaustin). Ehkä kannattaisi harkita sanamuotoja ettei Paavo Väyryseltä mene loppukin uskottavuus. Poliiittisesti arkaluontoinen teksti on tummennettu. Kannattaa korjata äkkiä ennenkuin menee loppukin poliittinen uskottavuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti